You give me fever

Sydän hakkaa. En oo varma, johtuuko se kuumeesta vai Ryan Goslingista. Kävin nimittäin sunnuntaina katsomassa Driven Kinokoplassa, eikä sen jälkeen oo pyörinyt päässä juuri muu kuin Ryan Gosling. Ryan Gosling Ryan Gosling Ryan Gosling!

Kinokopla on melkein yhtä nerokas juttu kuin Oskari-kerho. Sunnuntai klo 18, useimmiten vähintään kelvollinen elokuva (joskin muistelen sitä yhtä perulaista taide-elokuvaa, jonka aikana nukahdin viidesti ja meinasin kuolla ainakin kahdeksantoista kertaa), useimmiten paikalla kavereita ja tuttuja. Ja toisin kuin Oskari-kerhoa varten, tämän vuoksi täytyy raahata itsensä kotoa pois. Välillä sekin on ihan hyvä juttu.

Niin juu se elokuva. Jostain syystä en käynyt katsomassa sitä Finnkinon pyörityksen aikaan, nyt en voi kuin soimata itseäni. Olis nimittäin ollut mahdollisuus nähdä se Ryan Gosling useammin kuin kerran isolta valokankaalta. Huh huh. Sunnuntainen elokuvaseuralaiseni oli lähellä huitaista mua, kun en pysynyt penkissäni Goslingin ilmestyessä valkokankaalle. Itsehän olin melkein valmis irtisanomaan 23-vuotisen ystävyyden poikki, kun tajusin ettei hän ymmärtänyt Goslingin päälle ollenkaan.

Eikun niin siis juu se Drive, ei Gosling. Hyvä oli. Ei niin hyvä kuin odotin, ja musiikkikin oli vähän turhan alleviivaavaa. Mut ihania biisejä, hulppee tunnelma, hieno valaistus, ja niitä autoja. Ja Ryan Gosling oli niin ihana, voi jestas sentään!

Okei, I give up. Laitetaan kuumeen piikkiin, nyt on ihan ok velloa tässä Ryan Gosling -huumassa. Joudun ehkä keittämään itse teeni, mutta mikään ei voi estää mua katsomasta seuraavaksi Ryanin (me sinutellaan jo) tähdittämää elokuvaa Blue Valentine. Swoon!