24 yötä lomaan ja raha-ahdistusta

…ja sillä (kolmen viikon yhteisellä!!!!) lomalla perhe Sählä aikoo ainakin:

♥ Lähteä Muumimaailmaan – voi olla, että perheen pienin on tästä aavistuksen verran innoissaan. Olkoon miten sikahintainen, ruuhkainen, huono ruokien hinta-laatu-suhteeltaan, ysärijäänne tai jotain muuta tahansa, tiedän myös, että se on ainoa ”huvipuisto” johon tuo lapsi kannattaa tänä kesänä vielä kärrätä. Ja myös ainoa asia, josta on pitkään, pitkään aikaan jauhettu pidempään kuin viikon verran joka päivä. Ihan sama muistaako tuo reissusta mitään enää viiden tai kymmenen vuoden päästä, mutta nyt Ellis on juuri tasan sen ikäinen (ja juuri tasan niin muumihullu…), että jättimäisen Muumipeikon halailusta, seikkailupolusta, Noidan mökistä, Merenhuiskeesta tai Nuuskamuikkusen tapaamisesta saa ihan oikeasti jotain irtikin. ”Vähän” kirpaisee ennakkolippujenkin hinta (saati polttoainekulut), mutta ehkä ne mun lomarahat voi kerran viidessä vuodessa käyttää ensisijaisesti lapsen lomaan ja riemuun. Ja valehtelisin jos väittäisin, ettei oltaisi jo serkun kanssa suut vaahdossa puhuttu tulevasta muumireissusta hehe. Ikinä en ole tuonnekaan päässyt niin onpa siistiä mennä nyt kurkkaamaan muumitaloon! Titi-Nallelle olen aika pahasti allerginen enkä kauheasti nauttisi myöskään mistään lapsen kanssa huvipuistossa olemisesta (eli siitä että ensin maanittelisin lasta menemään edes yhteen laitteeseen ja loppupäivän istuisin liukumäen ja jätskikiskan välissä), mutta Muumeja! Kyllä kiitos.

♥ Olla paljon mökillä. Tähän tosin otetaan varaslähtö jo ensi viikonloppuna, ja varmaan juhannuksenakin, ja ehkä sitä seuraavana viikonloppuna… nyt siellä kyllä pitäisi olla, kun on jo kesä muttei vielä sääskiä. Heinäkuussa on sitten molempia.

♥ Jatkaa aiemmilta kesiltä tuttua vesikrossiharrastusta. Periaatteessahan se on miehen harrastus, mutta kummasti niitä rannallaistumistunteja kertyy mulle ja Elliksellekin ihan kiitettävät määrät joka kesä. Yksin ei voi päästää harjoittelemaan ja jos kukaan kavereista ei jouda, niin mehän sinne sitten lähdetään. Kisoihin ei olisi tietenkään pakko mennä, mutta kyllä minäkin vaan halusin että nuo olivat katsomassa kotipelejä. Miksipä emme siis lähtisi katsomaan jotain toiselle tärkeää?

♥ Penkkiurheilla maailmanliigan merkeissä! Vähän vilkaisin (ihan vähän vain) lentolippujen hintoja kolmen viikon päähän, mutta ei ei ei ja vielä kerran ei. Ei ihan oo repäistä lähes 600 euroa lentolippuihin ja siihen päälle pitäisi tietysti maksaa peliliput, majoitus ja jotain pitäisi vissiin syödäkin. Typerät välimatkat. Mutta onneksi on YLE joka näyttää kaikki pelit suorana ja ihan ilmaiseksi. Toivottavasti YLE televisioisi myös EM-kisat, se MTV:n touhu on vähän niheää…

♥ Festarifestarifestaaaariiii. Tosin jälleen pääsemme aiheeseen ”välimatkat, kattoremontti ja yleinen köyhyys”, joten en tiedä. Qstock ei olisi kamalan kaukana ja artistikattauskin on ihan kelpo, mutta 98 euroa plus kaikki muut kulut… Simerock olisi kohtuuhintainen reissu, mutta siellä taas artistikattaus eääää. Kylläpä muuten taas rupesi ottamaan päähän tuo raha. Aina vaan raharaharaha. Pahoittelen kielenkäyttöäni, mutta voi vittu nyt oikeesti.

♥ Ihan vaan olla ja lomailla. Hengailla pihalla, syödä jäätelöä, käydä uimassa, grillata, käydä mettässä, kytätä (ja toivottavasti myös poimia) marjoja, kiivetä tunturille, kaikkea sitä, tiedättehän. Ehkä tänne eksyisi joku lomalainenkin jossain vaiheessa, ehkä ei. Sitten yritetään saada lainaa, tehdään kattoremonttia ja säästetään kaikessa, jotta olisi edes jotain tilillä ensi vuotta ja tippuvia tuloja varten (katos vaan kun taas päästiin tähän lempiaiheeseeni). Itkettää jo valmiiksi, mutta ei kai se auta itkeä ennenkuin tilillä on oikeasti liian vähän rahaa ja jostain pitäisi kaivaa X euroa esim. talolainaan, autolainaan ja siihen saamarin remonttilainaan. Tai kun pitäisi ostaa se turvakaukalo ja vaunut ja yrittää vaan selvitä jollain kompromissiratkaisuilla, kun ei ole toivoakaan etsiä kriteereillä ”itselle ja omalle perheelle sopiva” vaan ”edes jollain tavalla järkevän hintainen ja kohtuullisessa kunnossa oleva”. Tai kun tajuaa että on pakko hakea päivähoitopaikkaa jo syksylle 2016, vaikka miten tekisi mieli olla kotona. Tai no, ehkä ekat itkut tulee jo tänään, kun menin typeränä ajattelemaan että voisin tarvita yhdet kesähousut ja toiset hyvät farkut raskausajalle ja nekin rahat olisi voinut käyttää johonkin oikeasti järkevään. Siihen asti voin elää kivassa raskaus- ja lomakuplassa ja olla uhraamatta ajatustakaan typerille rahahuolille, vai hä?

Olipas negatiivissävytteinen postaus, anteeksi. Odotamme kyllä lomaa ihan hyvilläkin mielin, oikeastaan tosi hyvillä mielin, koska se on tosiaan ensimmäinen kolmen viikon koko perheen yhteinen loma ties kuinka pitkään aikaan, ehkä ikinä. Tähän asti miehen loman on aina katkaissut pienet työkeikat/-puhelut/-sähköpostit eikä koko lomakaan ole kestänyt kuin korkeintaan tuon kolme viikkoa yhteensä, mutta tänä vuonna saamme ihan oikeaa lomaa sen kolme kokonaista viikkoa. Kummasti sitä vaan tuo lisäätähänhaluamasikirosana kattoremontti tuo ihan hirveän stressin ja ahdistuksen.

Meidän rahatilanne on siis ihan kohtuullinen niin kauan, kun mitään ylimääräistä ei tule, ja nyt tuo 7000 euron hintalappu tulee. Eihän meillä tuollaisia rahoja tietenkään ole jemmassa, ei lähellekään. Ja se mitä on saatu haalittua säästötilille, oli tarkoitus säästää tosiaan ensi vuodeksi ja pitää siellä niin kauan, että voisin ehkä olla kotona edes vuoden 2017 alkuun ennen työelämään paluuta ja beibin hoitouran aloittamista. Nyt niitä rahoja joutuu väkisinkin sorkkimaan jo vanhempainrahakauden aikana, kun tulee yksi laina lisää maksettavaksi. Ja tosiaan nyt kun tilanne on tämä, ihan kaikesta ”ylimääräisestä” tulee ihan hirvittävän huono omatunto. Mulla siis odottelisi äitiysvaatteita (kahdet housut ja kaksi t-paitaa) Siwassa, mutta ahdistaa niin paljon, kun piti noihinkin mennä tuhlaamaan. Minähän en siis voi käyttää mitään omia housujani kaksia kollareita (toisissa on haaruksissa reikä) lukuunottamatta, eikä minulla ole mekkoja, joten mistään turhamaisuudesta tuskin voimme puhua. Samoin tiistaille on varattuna kampaaja-aika, mutta arvatkaa vaan montako kertaa olen miettinyt että pitäisi perua se, vaikka juurikasvu on karsea ja inhoan omaa väriäni enkä millään oikeasti haluaisi palata siihen. Mutta kohta on pakko, koska on pakko yrittää säästää ja priorisoida menoja.

Eihän näistä ruukata puhua, ja varmaan joku miettii nyt että miten kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä voi olla noin tiukkaa, kyllähän sitä opiskelijatkin pärjää, ja pakkoko sitä oli omakotitalo ostaa jos kerran on noin paskat tulot. No, kuten sanoin, meillä menee ihan hyvin niin kauan kun mitään ylimääräistä ei tule. Säästötilillä on aivan kohtuullinen summa (joskin varmasti pienempi mitä monella muulla), pystyn käymään kampaajalla lähes kuukausittain, pystymme ostamaan lapselle kaiken tarpeellisen, pystymme rahoittamaan molempien harrastuksia (tosin omani toki on pannassa nyt), pystymme käymään mummolareissuilla, kaupassa ei tarvitse kytätä tuotteiden hintoja ja niin edespäin. Ilman tuota kattoremonttia varmaan olisin jo varannut jotkut festariliput. Mutta nyt tosiaan, kun tietää että seuraavat vuodet kiinteissä kuluissa on mukana taas yhdet muutamasata euroa, niin kyllä vaan kuulkaa ahdistaa. Elliksen pienenevä hoitomaksu ja uusi lapsilisä ei ihan kokonaan tuota kompensoi, joten jotain on karsittava ainakin nyt kesällä. Tietysti yksi iso säästökohde olisi tuo muumireissu, mutta ehdimme jo puhua siitä Ellikselle ennenkuin selvisi että katto on pakko remontoida just nyt, eikä yksinkertaisesti raskita toiselle sanoa enää että emme lähdekään. Ja tosiaan nyt on pakko jossain vaiheessa myös investoida tulevaan beibiin.

No joo, se siitä. Eiköhän sitä jollakin taas selvitä. Aina ollaan päästy kaikista näistä jollain konstilla kiemurtelemaan, aina on jostain saatu juuri sen verran ylimääräistä että voidaan huokaista helpotuksesta. Tälle kuulle se huokaus jo tuli, kun miehen kelkkaremontti maksoikin paljon odotettua vähemmän ja se voidaan kuitata kokonaan sponsorirahoilla. Eiköhän se siis heinäkuullekin jostain ilmesty. Ehkä pääsen festareillekin joraamaan ja ehkä löydän vahingossa täydelliset vaunut ja turvakaukalon kohtuullisella hinnalla.

Sitä odotellessa; raskaus- ja lomakupla, täältä mä tulen! Plopplop.

Kuvat on viime kesältä. Oli kivaa silloinkin. Ja jos nyt ei litteä, niin ainakin litteämpi maha. Terkkuja vaan noille Craftin ulko-/juoksuhousuille, jotka viikkasin jo kolme viikkoa sitten odottelemaan parempia aikoja. Eban kanssa ostin muistaakseni tasan yhdet äitiysfarkut ja muuten ihmettelin, miksi kukaan ostaa niin vähäksi aikaa mitään spesiaalia kun vanhoihinkin mahtuu ihan hyvin, kun vaan löysää vähän vyötä. Että toivottavasti mulla ei ikinä paino nouse niin etten mahtuisi omiin farkkuihini lähes koko aikaa. No täytyy kyllä myöntää, että tän toisen, hyyyyyvin erimallisen vatsan ja edellistä huomattavasti hoikemman olemukseni kanssa viikkasin ekat omat farkut kaappiin kolme päivää plussan jälkeen ja viimeiset, löysimmät kaksi viikkoa sitten. Että ööhmm. :D