Perheen pienin

Tässä on Iisa, karjalankarhukoira, ikää vähän reipas 9 viikkoa.

Pikkuinen, sisukas, terävähampainen, utelias, rohkea, pehmeä ja pörröinen.

Iisa tykkää ruoasta, pakastetulla hirvenkorvalla leikkimisestä, varpaista, villasukista, vetoketjuista, palloista, lankakeristä, vaatekasoista, Elliksestä, Jeristä (toim. huom. rakkaus ei ole molemminpuolista, ainakaan silloin kun Jeri yrittää nukkua) ja nukkumisesta (päivisin).

Suunnilleen viikko sitten päätimme ottaa kolmannen koiran. Hullun hommaa, sanoisi joku (krhm, aika moni on sanonutkin), mutta kaikilla mahdollisilla mittareilla nyt oli oikeasti paras hetki. Minä olen kotona, kesän tai syksyn pentu on metsästyksen kannalta parempi kuin keväällä syntynyt, pentu on suurinpiirtein sisäsiisti ja harjoitellut häkissä olemista vauvan syntymään mennessä, ehdimme tehdä häkkijärjestelyille nyt vielä sulan maan aikana jotakin eikä väliaikaratkaisuja tarvita ja ennen kaikkea tuo meidän Kipsukka ehtii vielä ensi syksynä pennun kanssa tositoimiin ennen lopullista eläkkeelle siirtymistään, eikä koiratonta hirvenmetsästyskautta ehdi olla lainkaan. Sopiva pentu löytyikin sitten vielä pikaisemmalla aikataululla kuin edes haaveiltiin, joten sunnuntaina meitä oli sitten virallisesti jo kuusi.

Kauan minä vänkäsin vastaan, syyt olivat niitä samoja joita nyt meille on toisteltu. Kolme koiraa ja kaksi lasta, kaksi ihan pientä yhtäaikaa, eihän siinä ole mitään järkeä. Haloo, talvi on tulossa. Kovilla pakkasilla koko sirkus on pakko pitää sisällä. Hohhoijjakkaa vaan. Ja miten me mihinkään ikinä lähdetään, kun sinänsä tilava auto natisee liitoksistaan jo nyt kun koiria on kaksi ja lapsia yksi? Ja kuka meidät edes huolii kylään, ei kukaan. Mutta totuushan nyt kuitenkin on se, ettei me missään ikinä käydä. Kaupunkireissut hoituvat nykyiselläänkin päiväreissuina ja sen mitä eivät hoidu, niin kyllä nyt joku käy yhtenä iltana ulkokoiria katsomassa. Jos muka tarve pidemmälle poissaololle tulee niin mietitään sitä sitten. Veikkaan että ainakin mun sisko ottaa ihan mielellään kaverin muutamaksi päiväksi. Autokaan ei käy pieneksi kun katolle ostetaan suksiboksi (kyllä, keski-ikäistyminen lähestyy vääjäämättä).

Iisa on ihana. Ihana. Ja ärsyttävä ja rasittava, niinkuin pennut yleensä tuppaavat olemaan. Mutta ihana.