Kun lähin lastenlääkäri on 300 kilometrin päässä

…tunnin aikaa varten täytyy varata mieluiten molemmille vapaapäivä töistä. J käyttää ylitöitä ja minä palkallisen lomapäivän, ja molempien poissaolot sujuvat tällä kertaa onneksi mutkattomasti. Aika myös yritetään saada perjantaille tai maanantaille, mutta aina (kuten tällä kertaa) se ei vain onnistu. Se tarkoittaa sitten päiväreissua.

…aamu alkaa puoli seitsemältä ja Ellis tiputetaan hoitoon kahdeksan jälkeen. Aika on tällä kertaa puoli yhdeltä, ihanan myöhään. Jos aika on ennen kymmentä, lähdemme edellisenä iltana töiden jälkeen. Ajokeli on onneksi hyvä ja Sauruskin nukkuu alkumatkan.

…pysähdymme puolivälissä kahville, koska molempia väsyttää huonon yön jäljiltä. Huoltoasemasämpylät on kalliita, mutta tällä nimenomaisella asemalla onneksi jopa hyviä. Kahvikin on hyvää, jee!

…matkaan menee lyhyen tauon kanssa kolme ja puoli tuntia ja Sauruksen hermot kärähtivät vasta parikymmentä minuuttia ennen Rovaniemeä. Olemme siis perillä puoliltapäivin, hyvissä ajoin tällä kertaa. On sitä joskus juostu puolessa minuutissa parkkipaikalta aulaan. Ajat ovat tällä kertaa kohdillaan ja homma sujuu jouhevasti. Ainoastaan lääkäri on hieman myöhässä, mutta se ei haittaa, koska aika on tuplana fysioterapeutin kanssa emmekä joudu odottelemaan.

…lääkäripäivälle kasautuu aina muitakin kaupunkiasioita. Tällä kertaa näitä olivat Motonetissä, lankakaupassa ja Changessa shoppailu sekä Sauruksen talvikenkien osto, yllättävän vähän. Meillähän ei ole täällä kotona mitään erikoisliikkeitä, joten kaupunkireissuille tosiaan kertyy (ja kerrytetään) kaikkea sellaista mitä netistä on hankala tilata. Siinä ei paljon vinguta että nyt just ei olis yhtään semmonen shoppailufiilis kun seuraava visiitti on ehkä kuukauden tai kolmen päästä.

…lääkäripäivä tarkoittaa yleensä myös ulkonasyömispäivää. Täällä toki on muutama kiva paikka, mutta koska niitä on tosiaan muutama, niin vaihtelu on aina jees. Eilen söimme Rokassa, jota voin todella vilpittömästi suositella paitsi ihanan ruoan, myös loistavan lapsiperhepalvelun vuoksi. Rokassa ei ole lastenlistoja, leikkipaikkoja tai hoitohuonetta, mutta sen sijaan lapset otetaan lämpimästi vastaan, ruokalistalta ja sen sivulta pyritään löytämään sopiva vaihtoehto ja lapset huomioidaan muutenkin jotenkin superkivasti. Ellis ra-kas-taa Rokan fish&chipsejä (niin kyllä minäkin, haha) ja Saurus puolestaan söi eilen lisäkelistalta paistettua ruusukaalia jonka kylkeen kokki pilkkoi vielä kurkkua ja porkkanaa (ja ehkä se maistoi muutaman ranskiksen mun lautaselta).

…kotona ollaan aika myöhään. Kolme ja puoli tuntia pimeässä ajamista on aina ärsyttävää, mutta ekstraa tuo sitten tieto seuraavana päivänä odottavasta normaalista työpäivästä sekä takapenkillä nukkuvasta yksivuotiaasta jonka pitäisi seuraavana aamuna selvitä hoitoon. Tälläkin kertaa Saurus nukkui koko paluumatkan ja jokainen voi arvailla miten hyvin uni maistui iltapuuron jälkeen yhdeltätoista, ja kuinka hienosti tänään sujui aamupäivä. Jep. Onneksi hoidossa nukutut kolmen tunnin päikkärit olivat pelastaneet tilanteen.

Tiivistettynä; kun arkeen kuuluu pieniä ekstrajuttuja, niin nämä välimatkat ottavat ihan silleen pikkuisen joskus pattiin. Nytkin siis todellakin ajoimme tunnin sairaalassaolon vuoksi 600 kilometriä 1-vuotiaan lapsen kanssa. Näitä reissuja on tiedossa edelleen myös lisää, kun neljän kuukauden päästä kontrolloidaan taas keskussairaalassa. Kuukausittaiset fysioterapiat ja neuvolat saamme sentään hoitaa täällä. Kuulotutkimus odottaa noin vuoden päässä, ja sinne sitten matka kasvaa taas: meitä lähin foniatrian poliklinikka on Oulussa, ja sinne meillä on vajaa 600 kilometriä yhteen suuntaan. En valita siitä että olemme mahdollisesti maailman parhaan hoidon piirissä, enkä siitä että lystihän on käytännössä ilmaista. En valita siitä että kaikki toimii loistavasti, enkä myöskään siitä että olemme äärimmäisen onnekkaita kun Sauruksen erikoisuuksiin on tartuttu näin aikaisin. En. Mutta joskus tosiaan käy mielessä että olishan se helppoa käytähyttää lapsi ruokatunnilla lääkärissä.