Ko mieki halusin murteella kirjottaa
Aika moni bloggaaja on kirjottanu blogissa omalla murteella, nii mieki sitte halusin. Vaikkei minua kukkaan kyllä haastanu mutta halusimpa silti, ko tykkään ihan hirviästi murteista ja mie voisin kyllä jutella niistä vaikka miten pitkään.
Miehän siis olen kotosin täältä Inarin seu’ulta, ja isi kans, mutta äiti on Rovaniemen huudeilta ja se vaikuttaa kyllä minunki murteeseen jonku verran. Sit yks mikä vaikuttaa kans on tuo saame, ko mie sitä kuitenki puhun melkein enempi ko suomea niin sitte tullee semmosia hassuja lauseita ja sanoja ja muuta, ja sitte mulle on tarttunu vähä semmosta oululaistaki murretta opiskelujen jäläkeen. Niin ja sitte tietenki miehen äitin peruja olevasta maailman näteimmästä Kittilän murteesta on kanssa tarttunu jotaki vähäsen, ja varsinki ko siellä on vähän aikaa niin hoksaa että sitä hoota alakaa lykkiä sinne sanojen sekhan. Mutta en mie normaalisti hoon päältä puhu ko ei täällä niin ruukata.
Nii ja vaikka mie kirjotanki nyt että mie ja palijon puhunki että mie, nii monesti kyllä sanon että mä tai ihan mää niinko oululaiset. Mut sillon kyllä tuo mies saattaa sanoa että heitä jo tommonen houruaminen pois ko et sie mikkään lammas ole. Isiki on joskus siittä sanonu. Isi puhhuu minusta ihan tosi kivasti ko se painottaa sanoja sillai jännästi. Niinko esim se sannoo aina että hernekeitto, niinko yhellä koolla, ko kaikki muut jokka tunnen sannoo hernekkeitto tavallaan kahella koolla, tajuatteko? Mieki haluaisin osata sanoa nii mutta en ossaa, tai se ei tuu sillai luonnikkaasti.
Tää Inarin ja varsinki tuo minun kotikylän murre on siittä ihan jännää, ko ei se oikein mittään murretta ees oo. Tai ainaski se on minun mielestä tosi palijo lähempänä semmosta yleiskieltä ko esim se Kittilän murre. Sitte mulla mennee aina kauhian kauan ko mietin vaikka jotaki semmosia murresanoja joita ei muut ehkä tajua, en meinaa ikinä keksiä oikein mittään. Ja sitte ko jonku hoksaan niin pittää vielä miettiä että onkhan se sieltä äitiltä kummiski tullu, niinko esim lietsussa, se on äitin sana. Nii ja sitte toinen mistä kans aina tullee noita on ne semmoset sanat jokka tullee suoraan saamesta eikä niille ees oo mittään yleiskielistä nimeä, niinko vaikka vaain tai juomukset tai nuoska, tai ylleensäkki tuommoset poroihin ja kalastukseen ja luontoon liittyvät sanat.
Mut siis sellasia murresanoja vois ehkä olla riiata, nukkumahuone, märistä, sankko, kuikkia, houruta, hillajänkä, kipasta, karvakengät… tuommosia nyt kuiten. Ja sitte justiin niitä luontojuttuja mistä puhuinki, että on nuoskaa, teräshankia, sohjoa, sitte kevväällä on päläviä, nii ja sitte miehen iskä sannoo aina että aurinko räköttää mut se taitaa tulla sieltä Kittilästä. Nii ja just että pakataan rekkeen tuura, kaira, halakoja, narut, talija ja sensemmosta että lähetään sitte ne juomukset kokemaan. Tai kesällä saatettaan nuotata. Ja verkoilla ko käyään niin pittää olla kaikenlaista matkassa, niinko vaikka puikkari. Nii ja pulakassi tietenki mutta se taitaapi olla miehen ihan oma sama ennemmin ko mittään murretta 😀
Mitäs vielä. Joo no meillähän on tieten täällä sitte sääskiä ja mäkäriä palijo kesällä, ja niitten takia kantsii olla tieten sääskimyrkkyä. Me mennään aina mettään kattomaan ja sitte me mennään hillajängälle hilloja kerräämään. Nii, moni täälläki sannoo että me menemmä ja olemma ja tulemma niin mie en niin puhu eikä isikään. Sitte aina sanoihin saattaapi eksyä ylimääräsiä vokaaleja ja joskus konsonanttejaki, sillai näppituntumalla. Että mie olen syöny joulunaikana nii että vatta halakiaa 🙂
Joskus minua vähä ärsyttää ko puhutaan ”Lapin murteesta”, ko täällä on niin mahottomasti erilaisia murteita. Se Kittilän puhe on ihan erilaista ko meiän ja sit taas Kolarissa ja varsinki jossaki Perämeren perukoilla ne hoot lentelee ihan mihin sattuu. Enkä mie ossaa montaakaan noita Kemijärvi-Salla-Savukoski-Posio-Pelekosenniemi-hommien murresanoja ko ei ne ole mulle tuttuja.
Mutjoo, mun mielestä kyllä kaikista kaunein murre on siellä Kittilässä, niinko parriin kertaan jo vissiin sanoinki. Ko se on vaan niin semmosta pehemiää ja solijuvaa ja semmosta. Että menhän saunhan että lämpiämmä vähäsen ko ulukona oli nii mahoton pakkanen, ai että.♥ Se hoon tuikkiminen on kuiten niin taitolaji etten miekään oikein sitä ossaa. Ko niihän ne siellä sanovat että ei sitä hootakhan joka paikhan panna vaikka monhen paikhan panhanki!
—
Phuuuuuh olipahan vain homma :D Sitä on niin ehdollistunut yleiskielellä kirjottamiseen, ettei oikein meinaa luonnistua tuo murteen naputtelu näppiksellä. Monesti piti lukea ääneen että kuulostaako tämä nyt oikealta vai ihan teennäiseltä. Enkä oikeastaan vieläkään ole ihan varma, että puhunko minä ihan tuollalailla kuitenkaan, kun on tosiaan niitä murteita ja sanoja tarttunut vähän sieltä täältä matkan varrelta. Mutta kyllä tuo nyt ainaki parin oikoluvun jälkeen vaikuttais olevan ihan sitä meiän ommaa puhetta.