Stressittömän joulun ainekset

♥ 1 tulehtunut viisaudenhammas

♥ 2 alle kouluikäistä kuumepotilasta

♥ 1 ei-vielä-sairastanut-joten-taatusti-aattona-kipeä isä

♥ 1 kultainen täti

♥ 1 kultainen mummo

Lyhyesti: joululoma alkoi kahden edellisen vuoden tapaan sairaslomalla ja valvotuilla öillä. Mummolle soitettu ”voidaanko tehdä jotain valmiiksi”- puhelu päättyi mummon sanoihin ”tulkaa tänne, se se teiän tärkein työ tässä on” ja täti puolestaan otti hoitaakseen joulupukin. Pikkuisen liian myöhään tilatut lahjat saapuivat sittenkin ajoissa postista ja pari viime tippaan jäänyttä paniikkipakettiakin hoitui yhtäkkiä kivuttomasti.

Mitä siitä että unohdin lähettää kortit ajoissa, ostan niihin uudet merkit ja omalle kylälle käyn tiputtelemassa postilaatikoihin itse. Mitä siitä ettei kotona siivottu taaskaan, emme me täällä joulua vietäkään. Mitä siitä että mies tosiaan saa mitä suurimmalla todennäköisyydellä tuon kammottavan flunssan juuri pyhien ajaksi, eipä olisi uusi juttu tässä perheessä. Mitä siitä että pyykit on pyykkäämättä, laukut pakkaamatta ja paketit paketoimatta.

Joka vuosi se joulu tulee, on tullut tähänkin saakka. Tuli viime vuonna kun valvoin huutavan vauvan kanssa ja mies kotiutui työreissulta ruokamyrkytyksen kera eikä päästykään lähtemään, tuli toissavuonna kun jännitimme kalkkiviivoille saakka jaksammeko lähteä kipeinä mummolaan, tuli sitä edellisenä vuonna kun vielä aatonaattona koti muistutti enemmän kaatopaikkaa kuin ihanaa joulukotia. Meidän joulutunnelma ei asu puhtaan kaapin perällä eikä puunatussa saunassa, vaan yhdessäolossa, rauhassa, hyvässä ruoassa ja kiireettömyydessä. Toissailtana istuimme ahkun kanssa kirkossa, lauloimme arkihuolesi kaikki heitä ja niin se sieltä hiipi. Joulu.

Neljä yötä!