”Paitsi ehkä sitte jos on pariton määrä käsiä”

Viikonloppu vierähti pitkästä aikaa kokonaisuudessaan partiohommissa. Tällä kertaa ohjelmassa oli tarpojien isokoulutus ja ai vitsi mä niin tykkään tästä hommasta! Oli ihan huippua olla pienellä porukalla tutussa kämpässä, olla rennosti, tehdä ruokaa, saunoa pitkään, leikkiä (ankkatappelu♥), pelata, suunnitella tulevaa ja jutella. Olla läsnä, kuunnella, nauraa, jakaa kokemuksia. Niin ja kyllä me vähän opiskeltiinkin ja minä pääsin pitkästä aikaa ihan kunnolla koulutushommiin. Sekin oli niin kivaa, että hetken melkein jo kadutti alanvaihto. Järki tuli kuitenkin päähän ja nyt ei voi kuin hymyillä, kun saa tehdä työkseen sitä mistä tykkää eniten ja harrastaa niitä juttuja mistä tykkää toiseksi ja kolmanneksi eniten. Ja opiskella sitä mikä kiinnostaa eniten. Mikäs tässä ihmisen ollessa!

Ah. Kevätleiriä, yrjönpäivää, hiihtovaellusta ja suurjuhlaa odotellessa.

Nyt pitäisi saada jostain mies kiinni, suunnitella illan ruoka, tehdäkin se ja viikonlopun päättää tuttuun tapaan treenit. Illalla saan hakea myös mukaani yhden hoitolapsen, kun sisko 13v tulee yökylään ettei tarvii olla yksin kotona. Kivaa sekin. Kiva elämä on.