Järkevä postaus

Mies työreissulla, me kotona. Ikävä olis, mutta ei auta. Tämä viikko kuitenkin menee varmaan kohtuullisen kivuttomasti, koska se on buukattu täyteen ohjelmaa. Eilen oli treenit, ja jäätiin Elliksen kanssa mun vanhemmille yöksi – myöhäiseen mennyt nukkumaanmeno plus aamuvuoro ei kuulostanut houkuttelevalta vaihtoehdolta -, tänään oli kyläyhdistyksen hallitus, huomenna on juoksulenkki (=Ellis siskon hoitoon ja ruoan pummiminen äiskältä), torstaina pikainen pakkausrumba ja treenit ja perjantaina onkin sitten jo lähtö viikonlopun mittaiselle pelireissulle. Sunnuntaina kotiin, maanantai menee varmasti lähinnä toipuessa viikonlopusta ja tiistaina mies tuleekin jo kotiin. Jos oikein oikein oikein hyvä tuuri käy, niin J kotiutuu jo sunnuntaina, mutta siihen en jaksa luottaa.

On se jännä, miten tälleen vuosienkin jälkeen on ihan aikuisten oikeasti ikävä. Tuntuu, ettei oikein saa unta, viestiääni saa hyppäämään metrin tuolilta ylöspäin ja jo tiistaina lasken suurinpiirtein tunteja lentokoneen laskeutumiseen. Huoh.

Piti kirjoitella vaikka mitä ja laittaa pari kuvaakin, mutta en jaksa. Hartiat on ihan superjumissa (eikä niitä kukaan ole edes hieromassa, yhyy) ja aamulla on taas aikainen herätys. Ripustan siis pyykit kuivumaan ja painun koiran ja Elliksen viereen nukkumaan. Öitä!