Superhypervirkeä sunnuntai
Voi hohhoi taas mikä viikko. Reissusta palautuminen jäi aika epätoivoiseksi yritykseksi, ja päälle tuli sitten kaikenlaista. Pääsin koko viikon töistä yhtä iltaa lukuunottamatta kolmelta, ja siitä huolimatta olin joka ilta kotona vasta kuuden jälkeen – ennätys paukahti keskiviikkona, kun pyörähdin kyllä töiden jälkeen kotona mutta oikeasti kotiin pääsin vasta kahdeksan jälkeen. Mahtavaa. Perjantaina leirille lähtiessä olin jo valmiiksi melko puhki eikä tuo mettässä hengailu todistettavasti ole kovin… hmmm.. piristävää? Kivaa kyllä, mutta kyllä sitä sunnuntaina tulee otettua päikkärit tai kahdetkin. Normisetin päälle J sairastui viime yönä ja jouduin lähtemään kotiin ennenkuin olin ehtinyt levittämään makuupussia telttaan, ja unta tuli yrjöilevän miehen vieressä kiskottua ruhtinaalliset puolitoista tuntia. Vaikutin kuulemma aavistuksen väsyneeltä ja kalpealta kun kävin hakemassa kämpältä kamoja ja vähän ruokaa, jännä juttu!
No, elämä on tällaista. Ehdin minä syödä yhden lätyn pressun päältä, istuskella iltanuotiolla ja tyhjentää telttaa savusta. J nukkuu nyt viimeinkin ja mekin taidetaan Elliksen kanssa vähän torkahtaa patjalle olkkarin lattialle. Pyykkikone pyörii ja jääkaapissa odottaa valmis kanakeitto, reppuun taisi vahingossa unohtua suklaata. Kyllä tämä tästä. Huomenna pitäisi selvitä ajoissa töihin. Onneksi on neljän päivän viikko, joku toivo säilyä hengissä…
Niin ja tatuointikin on parantunut, jee! Se tarkoittaa vain yhtä asiaa: huomenna treenit. Ooh. Johan tässä 1,5 viikon tauossa olikin riittävästi kestämistä. Niin, siinä on tosiaan mummon omalla, vinolla, vapisevalla käsialalla kirjoitettuna että Koolgah leđe tot nubástus mon halijdah uáiniđ, piät olla se muutos jonka haluat nähdä. Tatuoija teki ihan älyttömän hyvää työtä kopioidessaan mummon erikokoisia ja tosiaan melkolailla vapisevia kirjaimia, ja lopputulos näyttää juurikin siltä, että mummo olisi kirjoittanut sen itse suoraan tuohon. Niin sen pitääkin olla. Vaikka ehkä se vähän näyttää siltäkin, että tatuoija olisi se, jolla on vapissut käsi ja jonka jälki on epätasaista.
Suokaa anteeksi meikitön, kalpea ja kohtuullisen väsynyt naama.
Mutta joo, nyt alan valua tuohon lattialle ja otan Elliksen kainaloon. Ehkä vaan ihan lyhyet päikkärit…