Aakkospostaus

Toimituksen blogissa haastettiin porukkaa kirjoittamaan auki elämänsä aakkoset. Minäki minäki minäki! (Ja vain vajaan viikon myöhässä hehheh.) Kuvituksena kaikenlaista sunnuntaiselta 1000 kilometrin reissultamme. Reitti kulki seuraavasti: Ivalo-Vuotso-Sodankylä-Kittilä-Sirkka-Hetta-Enontekiö-Kautokeino-Karigasniemi-Utsjoki-Kaamanen-Inari-Ivalo. Ja olipa meillä mukavaa! Vaikka hieman meinaskin eilen treeneissä tuntua lievää jäykkyyttä tuolla muutenkin kipuilevassa alaselässä.

Mutta nämä aakkoset!

A – Asenne. Tähän voisi oikeastaan kiteyttää kaiken! Kaikki lähtee asenteesta eikä ilman sitä jäljelle jää oikein mitään järkevää.

B – Banaanit. En voi syödä oikeastaan mitään muita hedelmiä, koska olen allerginen lähestulkoon kaikille muille. Ja koska minun mielestäni fiksuun ja terveelliseen ruokavalioon kuuluvat myös hedelmät, niin sitten syön melkoisen paljon banaania.

C – C on C-duuriasteikon ensimmäinen sävel. Ja minähän rakastan musiikkia, ra-kas-tan. Antaisin suunnilleen mitä vain, että osaisin laulaa ja soittaa. Minulla kun ei ole tunnetusti muuta kuin aikaa, niin realiteetit pakottavat siirtämään tuon soitteluhaaveen kauas tulevaisuuteen. Mutta joskus vielä minä osaan soittaa pianoa oikeasti. Ja se laulaminen… rakastan laulamista. Haluaisin laulaa ihmisille. Ja samalla uskon, että olen suunnilleen surkein laulaja koko maailmassa. Siis yhtään liioittelematta. Perjantaina pitäisi laulaa jollekin muulle kuin takanreunalla oleville kiville, hyi. (Se oli vieläpä oma ideani…)

D – Damdidamdam lauluni, damdidam rakkaalleni. PMMP. Ihan sama mikä iso elämänmuutos, mitkä festarit, mikä sekoiluilta, mikä tahansa merkittävä juttu elämässäni – kaikelle on laulunsa PMMP:n tuotannosta. Juuri tänään, tässä hetkessä Koko Show kertoo kaiken. (Ja joku Valloittamaton soi melkolailla repeatilla, jännästi. Argh.)

E – Ellis, rakas pieni tyttäremme. Kaikkein tärkein, ihanin, kultaisin ja suloisin, aurinkoinen pellavapää (sekä ärsyttävin, rasittavin, uhmainen ja kiukkuinen dramaqueen :D). Pikkuinen, joka muutti käsityksemme elämästä ja rakkaudesta ihan täysin. Joka on lähentänyt meitäkin ihan uskomattomalla tavalla. Joka jaksaa piristää aina. Joka silitti J:n reissuviikolla hiuksia ja sanoi ”voi äiti lakas, voi kulta, voi minun lakas” kun äiti oli vähän väsynyt. Ei riitä sanat!

F – Funlight-mehut. Edustavat kaikkea sitä, mitä en halua syödä tai juoda.

G – Game Over. 2048……..

H – Hajamielisyys. En todennäköisesti tietäisi missä pääni on, jos minulla ei olisi kalenteria. Nimim. ai päivähoitohakemus juuuuuuuu, eilenkös se piti palauttaa? (Suutarin lapset jne.) Tämä nyt on vähän jännä sinällään, koska kyllä minä työ- ja muut vastuuhommani hoidan, mutta ootas kun pitäisi vaikkapa palauttaa kirjastoon pari kirjaa… jotka odottavat keittiönpöydällä…

I – Inari (ja Iijärvi ja inarinsaame). Mistä olen, kuka olen, mihin kuulun.

J – No J tietysti. Voisin kuvitella selviäväni suunnilleen mistä tahansa muusta hengissä ja jotenkuten järjissäni, mutta en siitä, että menettäisin J:n. Täysin mahdoton ajatus. J on paras ystäväni, rakastajani, peruskallioni ja maailman paras isä Ellikselle. 6,5 vuotta tässä ollaan yhdessä katsottu samaan suuntaan ja sinne ollaan edelleen vahvasti rinnakkain menossa. On meillä maailmanlopun riitamme ja on ollut kriisiä toisensa perään, mutta en tiedä onko ero ihan oikeasti ollut realistinen vaihtoehto koskaan, vaikka sitä onkin keskusteluissa joskus pyöritelty. Aika hurjaa tajuta, että meillä on aivan hyvät mahdollisuudet viettää vaikka 60-vuotishääpäivää 80-vuotiaana pariskuntana. Oi, sanon minä. Ja siihenhän me tähdätään.

K – Koolgah leđe tot nubástus mon halijdah uáiniđ. Be the change you want to see. Ole se muutos jonka haluat nähdä. Mitäpä siihen lisäämään.

L – Lentopallo. Ja sitä kautta kaikki muu urheilu; sali, juoksu, ja vähän siellä takaraivossa muhii voimajoogainnostuskin parin viikon takaisen kokeilun jäljiltä. En osaisi enkä edes haluaisi enää olla urheilematta, siitä on tullut niin kiinteä osa arkea viimeisen parin vuoden ja erityisesti viimeisen vuoden aikana. Lentopallo on ihan huikea laji, se on niin monipuolinen; pitää olla korkea pomppu, nopeat refleksit, tekniikka hallussa, pelisilmää, voimaa ja kestävyyttä. Samalla pitää tajuta koko ajan mitä joukkuekaverit ja vastustaja tekee. En ole tosiaankaan mikään tähtipelaaja, mutta lopputulemana mulle ei kelpaa kuin paras. Siksi juoksen, vaikka vihaan sitä – siksi olen jokaisissa treeneissä mihin suinkaan kykenen, vaikkei kiinnostaisi lähteä yhtään.

M – Mummo. Ja pappa. Ja J:n mummo. Ja toinen oma mummo. Mutta aivan erityisesti se oma mummoni ja J:n mummo. Mikään määrä rakkautta ei ole tarpeeksi. Voi ihanat. Kieltäydyn täysin ajattelemasta, että tulee aika, kun mummolaa ei enää ole.

N – Neulominen. Kaksi vuotta sitten hiihtolomalla iskin mummolle sukkapuikot käteen ja sanoin, että nyt opetat. Ja mummo opetti. Nyt neulon ohjeesta suunnilleen mitä vain – kirjoneuleet, palmikot, pitsineuleet, kaikki menee. Rakastan neulomista! Se on rauhoittavaa. Rauhoittamista tosiaankin tarvitsen tässä elämänvaiheessa, kun päivät, viikot ja kuukaudet juoksevat nopeammin kuin minä. Ja on vain niin ihanaa nähdä, kun joku käyttää juuri minun neulomaani huivia tai sukkia tai lapasia. Siitä tulee niiin hyvä fiilis!

O – Oma koti. Paikka, jossa rentoudun ja olen rentoutumatta. Usein järkyttävän kaaoksen vallassa. Mutta omassa kodissa on oma perhe, oma sänky ja oma rauha kulkea kalsareissa jos siltä tuntuu (aika usein tuntuu). En edes muista miltä tuntui asua vanhempien luona. Olemme asuneet J:n kanssa omillamme nyt 4,5 vuotta, josta ensimmäisen tosin armeijan vuoksi asuin käytännössä yksin.

P – Partio. Partioaate edustaa kaikkea sitä, mitä itse haluan ihmisenä olla. Partio on kulkenut mukana jo yli kymmenen vuotta eikä loppua näy. Olin partiolainen silloinkin, kun nimeä ei löytynyt minkään lippukunnan jäsenrekisteristä yli viiteen vuoteen. Nyt löytyy ja viikon päästä suunnataan taas leirille. Parhauden parhautta!

Q – Quark eli rahka. Vihasin ko. mönjää vielä pari kuukautta sitten eikä se vieläkään mene alas sellaisenaan, mutta nykyään sitä kuitenkin kuluu vähintään purkki, useimmiten kaksi tai kolmekin päivässä. Smoothiet, marjat, kaakaojauhe+banaani sekä vaniljasokeri tekee siitä siedettävää. Ja Arlan mansikka-sitruunamelissa- rahka on oikeasti hyvää.

R – Rakkaus. Usko, toivo ja rakkaus – suurin niistä on rakkaus. Usko merkitsee mulle hirveän paljon, vaikken siitä asiasta kauheasti mitään meteliä pidäkään. Eikä tarvitse.

S – Suklaa. Oi kyllä. Tämän hetken ykköslempparina Maraboun Bubbling. Mmmmmmmmmmmmmmm. (Tähän olisi voinut kirjoittaa myös: Sari. Se, jolle soitan, kun kellekään muulle en voi enkä edes halua. Se, jonka kanssa voi ajaa räntäsateessa ja laulaa huutaa täysillä ooooon kuuuuuuuuuivin heeeinäkuuuu vuodeeeeeeen viiiiiiiiskytviisi jälkeee-eeeeeeeen. Se, jonka kanssa voi itkeä käsi kädessä, kun Paula ja Mira (ja muutama muu) laulaa että tehän ootte jo oikein kun te ootte vaan just noin. Se, joka on vaan niin törkeän rakas ja ihana ja paras ja huippu! Ja jonka näen YLIHUOMENNA!!!!!!!!! Mutta koska suklaa, niin… no, tiedän että Sari ymmärtää.)

T – Terveys. Sen arvoa ei vain ihan todella tajua ennenkuin sitä ei ole. Enkä nyt puhu mistään omista pikkuselkäkivuistani, vaan siitä, kun joutuu katsomaan vierestä rakkaan ihmisen kuihtumista.

U – Unelmat. Niitä on niin paljon! Pieniä (olispa viikonloppu kahdestaan jossain ihanassa kylpylähotellissa tai edes mökillä) ja suuria (olispa rahaa niin lähdettäis Uuteen Seelantiin tai edes Italiaan tai okei, Tukholmakin olis ihan jees). Realistisia, jotka ovat oikeastaan unelmien sijasta tavoitteita (tulispa musta joskus opettaja) ja absurdeja (voitettaispa lotossa niin rakennettaisiin talo järven rannalle ja voisin tehdä siellä vaikka partio- ja kielenelvytystyötä ilman palkkaa).

V – Vihkot ja muistikirjat. Minulla on niitä ihan liikaa. Ja tänään ajattelin ostaa taas uuden.

W – Wakawaka-ee-ee. Raivostuttava korvamato, joka yllättää aina ihan puun takaa. Niin tänäänkin. Enkä edes osaa niitä sanoja.

X – Xenon-valot. No meidän autoissa on sellaiset, ööh. (Ei huomaa että loppuu järki :D)

Y – Yllärit. RAKASTAN ylläreitä! Vaikka olenkin ihan surkea pitämään niitä salassa. Yleensä homma menee niin, että H-hetken edeltävään päivään tsemppaan tosi hyvin ja sitten tapahtuu seuraavaa: ”ARVAAMITÄEIKUENMÄSAAKERTOAGAAAAAHMÄENKESTÄAPUAAEIMEMITÄÄNOLLASUUNNITELTUSIISJOOÄÄKÖÖMITÄJOOHEH-HEHOKEIMEOLLAANTULOSSASINNEÄLÄKERROETTÄSÄTIIÄTJOOOOOOOUPSSORIHIHHIHHOONSURKEATÄSSÄ”.

Z – zzzzzzzzzZZZZZZZZZ. Ihan liian vähän tulee vedettyä zetaa eli nukuttua.

Å – Åh jåå justen jåå det är jättebra! En osaa ruotsia, en.

Ä – Äitiys. Asia, joka on muuttanut minua ihan hirveän paljon. Esimerkkinä vaikka kärsivällisyys, joka oli ennen minulle ihan tuntematon käsite. Nyt neuvottelen kaksi- ja puolivuotiaan kanssa helposti varttitunnin karkkihyllyn edessä verenpaineen värähtämättäkään.

Ö – Ööööö. Kiusallisen usein suustani pääsevä sana. Tai siis kirjain. Ööö.