Äitienpäivän aamuna, enijpeeivi iđedist

Onhan tässä ollut kaikenlaista. En osaa enkä halua niitä asioita täällä puida, totean nyt vain että itketty on. Epäuskosta, ilosta, onnesta – surusta, epätoivosta, kivusta, pahasta olosta. Nyt alkaa elämä taas tasoittua. On ihan hyvä olla, tässä hetkessä. Nyt. Keittiönpöydän ääressä, kahvin tippuessa, J:n vielä torkkuessa, Elviksen ryystäessä kaakaota. Äitienpäivähän nyt on, Facebookista luin jo monta ”ihanaa, sain kahvit sänkyyn”- päivitystä. No minä sain tutun toteamuksen; ethän sä ole mun äiti, ja illallahan me saadaan kakkua. Sen sanottuaan antoi suukon poskelle, rutisti syliin ja pyysi keittämään puuroa. Se riittää. (Ja ne urheiluvaatteet jotka tilasin eilen ihan itse, heh.)

Äitienpäivä koostuu siivouksesta, punttisalista ja hyvästä ruoasta. Soitellaan mummoille. Pitäisi mennä auttamaan muuttokuorman purkamisessa, vaikka juuri tänään se ei kauhean kivalta tunnu, meistä kummastakaan.

Ei kai tässä. Jospa blogikin tästä elpyisi taas. Onhan tätä kiva kirjoitella.