Hups

Olen aloittanut aika hemmetin monta blogia. Ja lopettanut melkein yhtä monta. Nyt olen kirjoitellut bloggerin puolella taas jonkun aikaa, mutta pikkuhiljaa tajusin, että aika suuri osa seuraamistani blogeista onkin jollain ihan toisella alustalla. Niinpä sitten minäkin pakkasin kamani ja täällä ollaan, valmiina aloittamaan vaihteeksi puhtaalta pöydältä. 🙂

Varmaan pitäis jotain esittelyntynkääkin kirjoitella! Tosiaan tämän blogin kirjoittajana toimin minä, 23-vuotias 2-vuotiaan taaperotytön äiti Nii(na). Muut pääroolit jakautuvat sitten kaksivuotiaan Elliksen/Elviksen/El-Man/Elburan, 23-vuotiaan miehen J:n sekä kahden sekarotuisen eli 3-vuotiaan Jerin ja 1-vuotiaan Kiiran kesken. Meidän perheen arki rytmittyy pitkälti töiden, päivähoidon ja lentopallon mukaisesti, ja lisäksi kalenteriruudut täyttyvät merkinnöillä partiohommista, kyläyhdistyksestä ja joskus niistä ystävistäkin. Kalenterin ulkopuolella sitten neulotaan, asutaan autotallissa, leivotaan, tehdään oheistreeniä ja pyritään löytämään joka päivä rako perheen yhteiselle hetkelle, jonka tahdin määrää ensisijaisesti hänen kuninkaallinen lyhyytensä Elvis. Kaaosta värittää rajaton määrä rakkautta sekä kaksi kulttuuria ja kaksi kieltä – Elviksen äidinkieli, minun työkieleni sekä Elviksen hoitokieli on 300 puhujan voimin elossa pysyttelevä inarinsaame.

Mitäs vielä. Nyt ei ehkä ehdi muuta, koska mun pitää kuorruttaa ja leikata porkkanakakku, pukeutua, kasata kamat autoon ja lähteä edustamaan joulumyyjäisiin, tällä kertaa kahviossa lentopalloporukan puolesta. Sen jälkeen tie käy puntille ja illalla tulee Elviksen ihana kummitäti kylään syömään kotiinjäänyttä porkkanakakkua. Palaillaanpa myöhemmin! 🙂

Ai niin. Haluaisin  kovasti pitää blogia, jossa on paljon kauniita ja laadukkaita kuvia. Noh… tilanne on usein se, että meidän kamera on joko hukassa tai sitten siitä puuttuu muistikortti ja/tai piuha. Tai sitten se on vaan unohtunut johonkin. Tai jotain. Mutta nykyään mullakin on puhelin, jolla otettuja kuvia voi ehkä julkaistakin jossain. Joten ehkä saatte vähintään salilta peilin kautta otettuja ”näkyyks mun lihakset trikoiden läpi”-kuvia. Hahhahahah ei sentään! 😀 Mutta joo. Nyt on pakko jo juosta.