Loppuloma uusiksi
Olin perjantaina puntilla. Lämmittelyksi kävelin ensin matolla minuutin, sitten juoksin viisi minuuttia ja lopuksi kävelin taas minuutin. Sitten menin salin puolelle ja nakkelin kuntopalloa pään yli eteen ja taakse ja kohtisuoraan lattiaankin. Venyttelin ja siirryin varsinaiseen saliohjelmaan. Etukyykky meni helposti, penkkipunnerruskin huomattavasti kivuttomammin kuin normaalisti. Painot tuntuivat kevyiltä, kroppa lämpimältä ja hyvältä. Rinnallevetoa tein sarjan, toisen ja kolmannen alussa BOOM! Alaselän poikki leikkasi niin jäätävä kipu, että tanko tipahti käsistä lattialle. Jollain ihmeellisellä konstilla sain keploteltua tangon telineeseen (miksi pyytää apua?!) ja itseni raahattua pukuhuoneen lattialle selälleen.
Ja sillä tiellä ollaan.
Lauantai oli kamala eikä sunnuntai juuri sen parempi. Tänään kävin valmentajan (=fysioterapeutin) luona ja sain kauniin (pinkin!) kinesioteippikukan selkääni. Kipua se ei poistanut, mutta jäykkyys helpotti huomattavasti ja olo oli aika paljon parempi. Sen innoittamana päätettiin kävellä tuohon 1,5 kilometrin päähän koirien ja lapsen uittamisreissulle. Menomatkalla idea tuntui vielä ihan hyvältä ja raikkaassa järvivedessä kipukin helpotti. Kotimatka taas… noh, melkoista vaappumistahan se alkoi taas olla ja kipu kasvaa vaan iltaa kohden. Jeejee. No, täytyy toivoa että aamulla tilanne on taas parempi.
Sanomattakin lienee selvää, että mökkireissut on tälle kesälomalle reissattu eikä mistään kävelyä kummemmista aktiviteeteistakaan tarvitse ainakaan tällä viikolla haaveilla. J:n loma alkoikin sopivasti perjantaina, että – anteeksi kielenkäyttöni – vittu jee.
NO MUTTA jottei menisi aivan synkistelyksi tämä homma, niin kattokaapa mitä oon saanut aikaan!
Tästä oli tulossa Ellikselle päiväpeitto, mutta projekti kaatui pitkäveteisyyteen jo yli vuosi sitten. Niinpä keskenjääneestä peitosta syntyi pienellä tuunauksella siskolle uusi tuubihuivi.
Nämä lähti suvun pienimmälle pikkupojalle, 100% merinovillaa.
Ja nämä! Nämä on aloitettu marraskuussa (…), mutta toinen jäi neulomatta joululahjojen takia, enkä ole sitten saanut aikaiseksi tehdä sitä toista joulun jälkeenkään. Nyt sain kuitenkin otettua itseäni niskasta kiinni ja nyt ne on viimein valmiit. Toisessa sukassa on ärsyttävä virhe ja kavennuksista tuli epäsymmetriset, mutta ehkä pääsen tästä yli villasukkakeleihin mennessä.
Nyt neulomishommista olisi kesken se isän kalastajanneule (35cm takakappaletta valmiina), parempiöveritkuvajarit-kirjoneulesukat (pari puuttuu) sekä akuuteimpana teinisiskon seepraraitasukat. Toinen valmistui automatkoilla koti-Hetta-koti, toinen valmistunee huomenna. On tässä makoilupakossa puolensakin toki… näiden lisäksi olisi yksi ikuisuusprojekti eli mummoneliötorkkupeitto, saapa nähä saisko sen valmistumaan ennen joulua? Tuskin, mutta ei se mitään, sen kanssa en kyllä ota mitään stressiä vaan teen niitä neliöitä aina silloin kun sattuu huvittamaan. Jonossa olis sitten odottamassa kolmet sukat ja kohtahan niitä joululahjojakin vois miettiä. Voisko ennen joulua ottaa sellaisen joululahjojen neulomisloman? :D
Joopasejoo. AINIIN! Miten saatoin unohtaa! J meni ja voitti 800cc-kiihdytyksen Hetassa ja voitti jonku sähkösavustimen, jee sille, MUTTA se oli myös toinen open-kiihdytyksessä JA SAI PALKINNOKSI MOCCAMASTERIN!!!!! Meidän vanha kahvinkeitin oli aivan kammottava, joku Boschin kahdenkympin 5 vuotta vanha romu jonka kahvi maistu aina vaan pohjaanpalaneelle vaikka sitä olis kuinka puhistanut ja puunannut, joten voin kertoa että saatoin hieman hypähtää onnesta kun palkintoja jaettiin! Eilinen aamukahvi oli hieman tujua (noku kukaan ei kertonu mulle että tuon keittimen mukana tullut mitta on noin kaksi kertaa sen kokoinen kuin normaalit :D) mutta tänäaamuna piti pyyhkiä suunnilleen kyyneleitä silmäkulmasta kun se kahvi oli vaan niin uskomattoman hyvää. Paras mies minulla on.♥
Mutta joo, minäpä alan tästä valumaan tuonne lattialle ja neulon vielä sukkaa. Illan burana-annoskin odottelee vielä kaapissa. Wuhuu.