Muutamia havaintoja tästä viikosta
– On ilmeisesti ihan ok käyttää työaikaa olympialaisten katsomiseen. No, en tiedä kuinka moni tätä tekee ihan oikeasti, mutta ainakin netti- ja radiokeskustelujen perusteella aika tosi moni. Itsehän seuraan kohtuullisen tarkkaankin monenlaista urheilua, mutta esim. tämän päivän Suomi-Ruotsi- peli tulee kesken työpäivän. Hermoja raastaa ja kyllä, harkitsin telkkarin laittamista päälle ja aika vakavastikin, mutta menen kuitenkin samalla linjalla kuin toissapäivänäkin miesten sprintin ja Suomi-Venäjä- pelin kanssa; toimistoon läppärille stream auki ja siinä sitten kaiken muun ohessa käyn välillä kurkkaamassa tilanteen. Ei mulle tulis mieleenkään alkaa tosissaan katsomaan sitä peliä töissä vaikka kuinka hirveästi haluankin, mutta ilmeisesti olen aika vähemmistössä tämän tiukkismielipiteeni kanssa…
– Meidän kotiin on muuttanut aivan oikea uhmaikäinen. Ellis haluaa kaikkea ja heti, muttei todellakaan mitään ikinä. Näin tiivistettynä. On aivan normaalia elämää meillä nykyään heittäytyä lattialle mahalleen ja kiljua, kun hanskat laitettiin väärässä järjestyksessä käteen. Samoin kuin itkeä lohduttomasti pitkäänkin, kun julma äiti ei anna syödä banaania 10 minuuttia ennen ruokaa. Kaikki on lähtökohtaisesti EI tai EMMÄHALUA tai JIEMÁÁIGU (en aio), paitsi tietysti silloin kun jotakin kielletään. Muutama päivä takaperin neiti itki lohduttomasti kauppareissun jälkeen autossa ja kun kysyin että mikä nyt on, niin takaa kuului parkaisu ”EN MINÄ TIEDÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ”. Kellään ei ole kuulkaas niin vaikeaa kuin meidän Elliksellä.
– Lauantaina on meidän sarjakauden viimeinen peli, sarjaykköstä vastaan toki (me ollaan toisiksi viimeisiä :D) ja kotona vieläpä. Sitten se loppuu! Itse aion pitää jonkinmittaisen totaalitauon koko pelihommasta ja tehdä vähän tilannekatsausta omaan (treeni)elämääni. Ehkä palaan salille vielä kevään puolella, ehkä vasta vuoden päästä, ehkä en ikinä. Sen näkee sitten. Yleisellä vuorolla tulee varmasti käytyä ja ehkä tuolla omissakin joskus, mutta tuo säännöllinen kolme kertaa viikossa jää nyt pois.
– Pitäisi valua kampaajalle, väri alkaa olla jo aika haalistunut. Ehkä vähän tummempaa kuin viimeksi… ehkä. Sellainen kunnolla kinuskiin taittava ruskea, hmmmmmm.
– Meillä on Elliksen kanssa ensi viikon jälkeen viikon loma! Kuinka huippua! Ihan ekana suunnaksi otetaan ihana Sari the Sarppa sekä tietysti sivutuotteena tulevat Rajalla på Gränsen, Ikea ja yleinen ”ah-onneksi-en-asu-enää-täällä”-fiilistely. Niin ja joku mikä lie veli-ihminen, josta Ellis ei ollut kovin innoissaan edes (”Mennään hiihtolomalla sitten käymään Sarin ja Jukan luona.” ”JEEEEEEEEEE JUKKA JOOOOOOOOOOOOOOOOOOO!!!!!!!” ”Niin ja Sari!” ”JUKKA JUKKA JUKKA JUKKA JUKKA KITARA ÄITI JOOOOOOOOOOOOOOOO JUKKA! IHANAAAA!!!!!”). Aika jees. Ikäväkin alkaa olla jo.
– Villasukka voi olla loppumaton. Se ei vain lopu, vaikka kuinka neulon. No jospa tämän illan Voice of Finland lopulta kääntyisi sen kohtaloksi…
– Minun piti neuloa parikin synttärilahjaa, mutta tajusin tuossa äsken että molempiin synttäreihin on melko tasan kaksi viikkoa. Ja ensi viikon olen tottakai ihan normaalisti töissä, joten en mitenkään ehdi. Ööh.
– Heräsin tänään vähän aiemmin kuin normaalisti, mutta jumituin kirjoittamaan tätä ”koska kerrankin on aikaa aamulla”, ja nyt on itseasiassa kohta jo kiire. Hups.