Nolla yötä lomaan on

Jaa, se olis sitten loma. Sairasloma nimittäin, tälleen ennen joulua kivasti. Eiliseltä nappasin illalla Burana-tankkauksen ja päikkäreiden jälkeen semimahtavan lukeman 39,2, tänäaamuna oli sentään enää 38,9. On se kuitenkin nyt selkeästi laskemaan päin, kun kerran oon istunut tässä jo melkein tunnin eikä vieläkään tunnu edes pahasti siltä että kuolen. Jee?

Jos jotain positiivista, niin eipä enää muuten joulu stressaile, kun moiseen ahdistukseen ei vaan ole energiaa. Lahjat valmistuu ja osa ei valmistu ja se siitä. Että sori vaan siskot, ei tipu pipoja. Jotain kyllä saatte kunhan pääsen täältä kotoa johonkin muualle kuin apteekkiin. Ja oon jo päättänyt että paketoin mummolaan meneviin paketteihin sitten pelkästään toisen sukan jos niikseen tulee, onhan tässä pitkä loma aikaa neuloa. Kun ei pysty niin ei pysty ja sen kanssa saatte elää, vaikka sitten salaa aattelisittekin että vitsin luuseriiii. Niin kerta. Sanoisin että vahingosta viisastuneena neulon ens vuoden joululahjat jo kesälomalla, mutta kun en neulo kuitenkaan niin en sano. Sama paniikkihan tässä ens vuonnakin oottaa, mitäs sitä kieltämään.

Joop. Nyt ei oikein mitään kuvamateriaalia tipu. Yritin ottaa edes koirasta kuvan mutta täällä on pimeää + koiralla tennispallo joten juu ei.

Ah joo. Eilen ja viime yönä satoi sitten kivasti yli 20cm lunta. Mies on reissussa ja se on kivasti ottanut tuosta kelkasta sen lumiauran pois. Arvatkaa vaan osaanko a) asentaa sen tai b) käyttää sitä? No en tietenkään osaa. Joten saan käsin kolata tuon meiän kivan pikku pihan kivasti kuumeessa. Voi elämä että tää on taas mahtavaa. En vaan kehtaa jättää miehelle huomisillaksi kun toinen tulee viikon työreissulta kotiin. Parempi olla herralla melko upea joululahja tuliaisina tai ei hyvä heilu. Terkkuja vaan muru, huomenna nähdään!

Joo nyt sohvalle. Heti.

 

suhteet oma-elama ajattelin-tanaan
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.