Pertti Kurikan Nimipäivät, Suomen Euroviisuedustaja 2015. Kuka olisi uskonut?

No, en minä ainakaan. Sanoin heti, että ei varmasti suomalaisilla ole pokkaa äänestää viisuihin kehitysvammaisten bändiä. Olin aivan satavarma, että reaktiot olisi luokkaa ”ihan kiva toi teidän juttu mutta ette te nyt oikeasti voi mennä sinne, tämä on laulukilpailu, kyllä siellä paljon paremmin pärjäisi biisillä jota kukaan ei enää viikon päästä muista”. Kun voittamaanhan sinne suomalainen joka vuosi lähtee.

Mutta niin vain kävi. Sinne hujahti Soljun ja kumppaneiden ohi ja onnenkyyneleitä pyyhkien tyypit soittivat vielä kerran.

Facebook, Ylen ja Ilta-Sanomien kommenttiosiot räjähtivät. Ja kun niitä kommentteja aamulla luin, niin itkua piti nieleskellä.

Mikä ihmisiä vaivaa? Milloin Euroviisut on ollut laulukilpailu? Milloin ne karkelot on voitettu (pelkästään) hyvällä biisillä? Milloin suomalainen on viimeksi tuonut oikeasti menestystä kotimaahan? Kyllä, oliko se nyt 2006, mitäs. Ja mitä eilenkin sanoi Euroviisujen päätuottaja, kun pyydettiin kuvailemaan suomalaista viisuhistoriaa kolmella sanalla? Hard, rock, hallelujah, niinpäniin. Siinähän oli kyse ihan vaan biisistä eikä suinkaan mistään muusta. Olisiko Lordi korjannut potin ilman maskeja? Olisiko viime vuoden voittaja pärjännyt ilman partaa? Olisiko venäläiset mummot olleet viime vuonna kakkossijalla, jos esittäjänä olisi ollut ihan vaan tavan keski-ikäiset ilman lavashowta?

Satin Circuksen biisi oli ihan hyvä, eihän sitä siinäkään mitään vikaa ollut. Mutta jos sinne kerran kunniaa ja menestystä ollaan lähdössä hakemaan, niin sillä sitä ei olisi tullut. Kyllähän se viime vuonna jo nähtiin miten hyvin pärjää biisillä, jonka soittaa bändi. Että mitä jos nyt vaan pidetään nämä ”voittohaaveet murskaksi”-mölinät mahassa.

Itsehän äänestin Soljua, ihan vaan koska ajattelin olevani huono saamelainen jos en niin tee. Hahah, en sentään. Mutta kyllä, äänestin Soljua saamelaisuuden vuoksi – mitä eroa sillä on siihen, että joku äänesti Pertti Kurikan Nimipäiviä kehitysvammaisuuden vuoksi? Mitä eroa sillä on siihen että joku äänesti Satin Circusta koska laulajalla oli söpöt kiharat? Jos olisin äänestänyt oikeasti parasta biisiä, olisin äänestänyt varmaan Jouni Aslakia. Jouninkin menestys kertoo toki hienosti siitä, miten hyvin tuolla pärjää hyvällä biisillä jossa on tarttuva kertosäe.

Mutta joo, eipä tässä. PKN lähtee edustamaan Suomea ja toivottavasti samalla ravistelee muutaman eurooppalaisen hartioita oikein kunnolla. Jos tällä saadaan edes ihmisten silmiä auki ja porukka tajuamaan että vammaiset ei kuulu laitoksiin ja vankilaoloihin, niin se on jo iso voitto. Ei sillä menestyksellä mitään väliä ole. Ja hei, nyt puhutaan punkista – sehän perustuu siihen, että tehdään mitä huvittaa ja jos joku ei tykkää, niin se on vaan elämää. Täydellinen lajinsa edustaja siis, vammaisten esittämänä tai ei.

Kuva: Yle