Tällä viikolla elin neljä maanantaita. Maanantai oli noh, maanantai, tiistai oli kuin toinen samanlainen, keskiviikkokin tuntui maanantailta ja torstai se vasta maanantai olikin. Miehen ollessa työreissulla viikon verran aina sillointällöin muistan aina, miksi rakastan sitä ääliötä niin paljon. Yksin nukun huonosti, teen ruokaa vähän sinnepäin, joudun säätämään työ-koti-treeni-lapsenhoito-kuvion kanssa ihan hillittömän paljon enemmän kuin normaalisti, en kertakaikkiaan ehdi esim. siivota ja olen jatkuvasti väsynyt. Ellis reagoi isän poissaoloon kiukuttelulla, eikä edelleen jatkuvan yskän vuoksi huonohkosti nukutut yöt ainakaan auttaneet asiaa, varsinkaan kun tiistaina ja torstaina nukkumaanmenot venyivät treenien takia normaalia myöhemmiksi. Luonnollisesti samaan syssyyn pamahti pari lentopallojuttuihin liittyvää pikkustressiä sekä uskomaton romukroppa-ahdistus, josta voisin jossain vaiheessa avautua tarkemminkin.
No, ei niin kamalaa ettei ihan kivaakin. Perjantaina aloin olla melko epätoivoinen, koska koko sinänsä laajahko tukiverkosto oli buukannut lauantaille joko töitä tai muuta menoa, ja meillä oli kotipeli ja olin sen jälkeen luvannut jäädä C-tyttöjen turnaukseen tuomariksi. Ellis olisi varmaan jotenkin voinut heilua jonkun puolitutun kanssa yleisössä oman pelin ajan, mutta tuomarihommat vaikuttivat jo huonoilta. Siinä sitten purin ahdistusta Sarille a.k.a Elliksen kummitädille Whatsapin kautta ja nakkasin vielä sen kummemmin ajattelematta kommentin, että ”ei sulla sattuis olemaan ihan toivoton Niina-ikävä”. Mutta Sarilla oli! Tuo uskomaton tyyppi ihan oikeasti hyppäsi linja-autoon ja hurautti 300 kilometrin päästä lapsenvahdiksi. Voi elämä, ei riitä sydämet. Perjantai muutenkin oli aika kiva; käytiin työpäivän jälkeen siskolle rippiriskuostoksilla, mummoa ja pappaa moikkaamassa ja päivän päätteeksi vielä pizzalla (hiilaritankkausta krhm).
Lauantaina sitten pelattiin ja sen jälkeen tuomaroitiin, ja sitten käytiin kaupassa ostamassa kanafileitä ja bataattia ja unohdettiin kanat. Sitten syötiin lihapullia, hain miehen lentokentältä kotiin ja loppuilta ihan vaan oltiin. Tänäaamuna kokkasin herkkuaamupalaa ja pyykkäsin, mutta loppuaika käytettiin mm. sohvalla makoiluun. Aika jees. Sari piti viedä takaisin linja-autoon ja jäin samalla reissulla tekemään palauttelevaa salitreeniä.
Nyt istun sohvalla, maha täynnä nakkikeittoa, Elliksen seeprasukat puikoilla. Oli kamalan pitkä ja rasittava viikko, mutta viikonloppu pelasti aika paljon. Toivon kyllä silti että seuraava arkiviikko sujuu vähän kevyemmin. On ainakin kivoja juttuja töissä tiedossa, kun on kansallispäiväviikko. Nyt jo! Kohtahan sitä on jo hiihtoloma, ja pääsiäinen, vappu, juhannus, kesäloma, sitten taas elokuu ja uuden toimintavuoden alku. Kun vaan muistaisin nauttia aina siitäkin, kun makaan sohvalla pää miehen sylissä, sukkapuikot käsissä. Siitä, että nyt just on hyvä, vaikka tulevaisuuskin on hyvä. Vaikka toisinaan maanantain jälkeen tulisikin maanantai kakkonen, kolmonen ja nelonen.
