Joulu tulee, joulupukkikeskustelu käy Puutalobabyn kommenttiboksissa osittain jo koomisen kuumana ja epäilemättä lapsiperheiden vaatehuoneiden kaappeihin alkaa ilmestyä paketteja viimeistään näinä päivinä. Itsekin hommaillaan viimeisiä lahjoja, parhaimmat vasta tiistaina paniikissa. Lahjarumbaksikin joku sanoisi.

Rumba? Onko se paha sana? Itse ainakin miellän esimerkiksi termin jokavuotinen lahjarumba melkoisen negatiiviseksi. Enkä oikeasti jaksa aina ymmärtää, miksi siitä tulee aina sellaista. Miksi meidänkin kylällä varmasti on äitejä, jotka tosissaan miettivät osan lahjojen piilottamista, ettei lapsi saisi niin älyttömästi paketteja juuri jouluna?

No, meidän lapsen paketteja ei piilotella. En ole nähnyt siihen mitään syytä. Ollaan kyllä avattu lahjat parissa-kolmessa erässä, mutta ei siksi että paketteja olisi ollut mitenkään älyttömästi, vaan siksi, ettei lapsi ole jaksanut avata kuin muutaman lahjan kerrallaan. Tänä vuonna paketit varmaan avataan jo kerralla. En tiedä onko meillä jotenkin poikkeuksellisen fiksut isovanhemmat, vanhemmat, kummit ja muut (veikkaan että tätä lukiessaan tyypit nyökyttelee siellä että epäilemättä, epäilemättä) vai mikä ihme, mutta Elliksen joulu-, syntymäpäivä- tai edes muutenvaan-paketeista ei myöskään kertaakaan ole kuoriutunut mitään ihan kamalaa. Kaikki lahjat ovat olleet aina superonnistuneita ja kivoja. Esim. viime synttäreillä Ellis taisi saada oman poimurin, barbin, Muumi-matkalaukun ja kiiltokuvia, legoja, magneettipiirtotaulun, muutaman vaatteen ja bonuksena vielä miehen ja veljensä vanhan puisen junaradan. Niin ja multa ja mieheltä Muumitalon ukkeleineen, siltoineen ynnä muine härpäkkeineen. Ei mitään muovista krääsää, ei mitään turhaa, ei mitään ”aikamalamiksisetuollaisentoi”-juttua. Eikä näitä ole ollut koskaan aiemminkaan. Miksi haluaisin ehdottomasti karsia noista lahjoista jonkun pois vain siksi, että paketteja olisi vähemmän?

Tänä jouluna tiedän paketeista kuoriutuvan ainakin kauan ja hartaasti odotetut luistimet (veikkaan joulun superhypermegahitiksi, näitä on kuulkaa vinguttu :D), vähän vaatteita, pari lautapeliä ja ehkäpä jotain junarataan liittyvää. Muiden toivomuskyselyihin olen sanonut vain, että Muumit on aina jees. Mitään tiettyä lelua Ellis ei ole pyytänyt tai mihinkään tiettyyn leikkiin ei ole nyt ollut mitään superkiinnostusta. Ylläreitäkin on siis luvassa, mutta koska tähänkin saakka olemme voineet sokeasti luottaa sukulaistemme arviointikykyyn, teemme sen nytkin. En usko, että kukaan ostaa enempää kuin yhden paketin jos ei mitään kertakaikkisen upeaa ole kävellyt vastaan ja vielä vähemmän uskon, että Ellis saisi jotain sellaista mistä ei tykkäisi sitten niin vähääkään.

En oikein tiedä sitten myöskään että onko meillä jotenkin kauhean pieni lähipiiri, kun Elliksen lahjat on aina pysyneet ainakin omasta mielestäni erittäin kohtuullisissa määrissä. Kymmenkunta pakettia on ollut aika vakio, enkä kyllä tiedä onko siinä sitten jonkun mielestä ihan karsea lahjavuori, mutta en tiedä myöskään miten sitä alettaisiin siitä pienentämään. Kiellettäisiin joltain lahjanosto? Pyydettäisiin koko perheelle yhteisiä lahjoja (mitä ihmettä voi pyytää urheilijaäidille, remppaajaisälle ja muumihullulle kolmevuotiaalle?! Remonttia kaipaavan muumikuvioisen potkurin? :D)? Pyydettäisiin vain ”käytännöllisiä lahjoja”, ”aineettomia lahjoja” tai ”hyväntekeväisyyslahjoja”(3-vuotiaalle?!?!?)?

Ja miksi? Miksi jouluna ei saa olla lahjoja? Ymmärrän kyllä näkemyksen siitä, ettei lapsi saa lelukuvastosta raksia toiveitaan ja sanoa ”minä otan tämän tämän ja tämän” – ei meilläkään toimita varmasti ikinä noin – mutta en oikeasti ymmärrä, miksei lapsi saa toivoa lahjoja ja miksei edes osaa niistä toiveista voi toteuttaa (pl. ponit, avaruusalukset, oikeat junat jne.). Ebbiksen selkeästi suurin toive on ollut ne luistimet ja ne hän myös saa. Lellimmekö lapsemme piloille?

Joulun sanoma, ah, toinen lempparini. Jeesuskin sai lahjoja ja vieläpä melkoisen kalliita sellaisia. Ja Jeesuksen synttäreitä meillä pääasiassa vietetään, joten lahjoja saamme mekin. Ja joululahjat on sitäpaitsi kivoja! Käsi sydämelle – kuinka usein ihan oikeasti muistatte läheisiänne pienillä lahjoilla? En tue mitään ”ei aikuisten kesken”-lahjasysteemejä, koska haloo, väittääkö joku ettei ole kivaa saada joululahjoja. Tottakai jos ei nyt ihan tosissaan mitään keksi, stressin kiskominen aiheesta on turhaa, mutta jos taas haluaa jollekin jotain antaa, joulu on oikein oiva ajankohta sille, ja joo lahjaksi lasketaan sekin kun käydään yhdessä syömässä kun sille ei muuten ole aikaa, mutta tajuatte pointin. Niin.

Niin ja siitä joulupukista vielä, että eipä olla mitään elämää suurempia linjauksia päätetty. Tähän asti pukki ei ole käynyt eikä varmaan käy nytkään, ja syynä tähän on melko akuutti joulupukkikammo. Lahjat ilmestyvät varmaan portaille, sitä en tiedä kuka ne sinne pudottaa. Ehkä se on tonttu. Lapsiriepu, pilalle valehdeltu. Siellä sitten terapiassa keski-ikäisenä vuodattaa traumojaan.

Nyt alan käärimään muutaman paketin lapsen kanssa (voi sitten kuitata rumat paketit sillä että ”juu Elliksen kanssa ne paketoitiin” :D) ja sitten lähden kävelylle koiran kanssa. Ei vaan räkäpää enää kestä sisälläoloa ja liikkumattomuutta.

Se piti vielä sanoa, että älkää hyvät ihmiset ottako sitä joulua niin vakavasti. Se on vaan joulu, se tulee ensi vuonnakin!