Prinsessa tuli taloon – haittaakse?
Ellis ilmoitti viime viikolla olevansa prinsessa. Eilen arvon prinsessa suostui sentään pukeutumaan jo housuihin (kun ei sillä ole kuin muutama mekko eikä niiden väristä koneellista vaan saanut täyteen, pukeutumisoperaatio saattoi sisältää hieman lahjontaa…) kunhan sai laittaa helmet kaulaan. Prinsessa haluaisi laittaa kaikkialle vaaleanpunaiset kukkasandaalit säästä riippumatta ja uusi, vaaleanpunainen rusettihiuspanta on oltava päässä jos lähdetään jonnekin etuovea kauemmas. Leikeissä on tyttö joka haluaa mekon päälle ja pupuperheessä on äidin ja tyttären sijaan iso ja pieni prinsessa. Sirkuksessa pellepuvusta kuoriutunut nainen kimaltelevassa mekossa sai aikaan suunnattoman ihastuneen huokaisun: ”Äiti katso, ihan oikea prinsessa!!”.
Mehän ei olla siis kotona kannustettu minkään sortin prinsessaleikkeihin. Olen järjestelmällisesti kieltäytynyt puhelinmyyjien kauppaamasta Prinsessa-kerhosta emmekä ole lukeneet Ellikselle prinsessasatuja. Ellis on puettu syntymästään saakka kollareihin ja peruspaitoihin – mukaviin, käytännöllisiin vaatteisiin. Aivan muutama trikoo- ja college-mekko kaapista löytyy, mutta niitäkään ei ole käytetty ennen tätä villitystä arjessa kuin aniharvoin. Minua tai siskoani Ellis ei ole nähnyt mekossa kuin yhden käden sormilla laskettavia kertoja eikä lähipiiristä kukaan muukaan käytä mekkoja tai edes mitenkään erityisen paljon koruja. Hoidossa toki muita tyttöjä on, mutta minä ja Ellishän ollaan oltu kotona nyt jo kolme viikkoa, joten ei tämä selity silläkään. Telkkarista Ellis katsoo Mikki Hiiren kerhotaloa, Muumeja, Titi-Nallea ja Pikku Kakkosta, joista enintään viimeisessä joskus jotain ohimennen mainitsee prinsessasta. Käytännössä siis ei ole oikein mitään lähdettä, mistä neiti olisi moista villitystä matkimassa.
Voiko tämä olla vain sisäänrakennettu juttu? Ja ennenkaikkea – saako tätä tukea? Jos nyt hankin lapselle lisää vaaleanpunaisia mekkoja ja kimaltavan ballerinahameen (silläkin uhalla ettei mitään muuta saa enää ikinä pukea päälle), leimaudunko stereotypioita pönkittäväksi, vanhanaikaiseksi hirviöäidiksi? Onko lapseni tulevaisuus ahdistuneena ulkonäköpaineiden maailmassa taattu? Pilaanko heti kättelyssä lapseltani kaikki mahdollisuudet edetä urallaan uskottavana naisena? Luuleeko Ellis ettei hän enää ikinä saa pelata jalkapalloa tai jääkiekkoa tai alkaa putkimieheksi, koska on tyttö?
No entä jos sitkeästi puen lapseni niihin harmaisiin kollareihin ja ilmoitan, että tässä talossa ei tytöt kimalla eikä tämän äidin lapsi kyllä todellakaan kulje hamosissa ympäri kyliä, niin rajoitanko lapseni ilmaisunvapautta? Vai teenkö vain palveluksen feminismille, tasa-arvolle ja yhteiskunnalle osoittamalla, että meidän perhe nyt ei ainakaan jumita missään sukupuolistereotypioissa vaan meillä ymmärretään nykypäivän päälle?
On tämä tyttölapsen äitinä oleminen yhdenlaista ydinfysiikkaa. Jos antaisin pojan pukeutua hameeseen tämän halutessa, olisin edistynyt, tasa-arvoa kannattava, mahtava, upea esimerkkiäiti joka kannustaa ja tukee lastaan ja kasvattaa tästä vahvan itseluottamuksen omaavan ja rohkean oman tiensä kulkijan. Jos taas annan Elliksen pukeutua hameeseen, olen ahdasmielinen, stereotypioita pönkittävä, ulkonäköpaineita luova, jämähtänyt ja muutenkin surkea äiti, jonka tytär ei koskaan voi uskottavasti edetä urallaan eikä ymmärtää, että hän on muutakin kuin vain söpö naama ja kivat vaatteet. Ja vain, koska Ellis on tyttö.
Eihän se nyt voi niin olla, että kaikki mahdolliset stereotypiat ja perinteet pitää murtaa vain siksi, että ne ovat stereotypioita ja perinteitä? On paljon asioita, jotka pitää muuttaa, mutta muuttuuko maailma paremmaksi jos en anna lapseni pukeutua vaaleanpunaiseen hörhelömekkoon?
No, jatkossa Ellis pukeutuu tasan siten miten haluaa (järkevissä rajoissa tottakai) – niinhän minäkin teen. Aiomme kasvattaa Elliksestä tytön ja naisen, joka kävelee selkä suorassa, katsoo kätellessä silmiin, huomioi muut ihmiset, ei ajattele aina vain omaa parastaan mutta tietää silti itsekin mitä haluaa ja miksi, muistaa kiittää ja pyytää anteeksi ja joka uskaltaa olla juuri sellainen kuin on. Oli päällä sitten lyhyt hame tai harmaat kollarit.