Ruokapöytäkeskustelu

 

”Mummo on sinun äiti.”

 

”Niin ja pappa on minun isä.”

”Niin, mutta se on minun pappa. Minulla on kaksi pappaa ja äijih.”

”Niin on. Ari-pappa on isän isä, mummo on minun äiti, pappa on minun isä ja äijih on minun pappa.”

”Missä isin äiti on?”

Syvä huokaus. Selkä suoraksi. Nyt se tapahtuu. Nyt minä aion käydä tämän keskustelun lapseni kanssa.

”Isin äiti on kuollut.”

”Miksi?”

”No Kaija-mummo oli tosi sairas. Niin sairas että siihen tautiin kuoli.”

”Miksei lääkärit auttaneet?”

”No kyllä lääkärit yritti. Mutta joskus on sellaisia tauteja joihin ei ole lääkkeitä eikä niitä voi parantaa. Sitten voi kuolla.”

”Yskään on lääke, ja kuumeeseen.”

”Niin on, melkein kaikkiin tauteihin on lääke.”

”Missä mummo nyt on? Onko se siellä sairaalassa?”

”Ei, kun mummo on taivaassa.”

”Miksi?”

”No kun sitten kun ihminen kuolee, menee taivaaseen Jumalan luo.”

”Kuka on Jumala?”

”Jumala on… no Jumala asuu taivaassa nyös. Hän on tavallaan meidän kaikkien ihmisten isä. Ei samallalailla kuin lasten isät, mutta hän pitää meistä huolta.”

”Niinkuin minun isi minusta.”

”Niin.”

…

”Äiti?”

”No mitä?”

”Kuoliko mummo kotona?”

”Ei kun sairaalassa.”

”Miksi?” 

”No koska mummo oli niin kauhean sairas ettei jaksanut enää tulla kotiin.”

”Pappa ei voi nyt kävellä kun sillä on jalka kipeä.”

”Niin mutta papalla on lääkkeet, pappa paranee ja sitten pappa voi taas kävellä.”

…

”Äiti, onko joku toinenkin kuollut?”

”On, minun pappa on kuollut.”

”Miksi?”

”No pappakin tuli kipeäksi. Mutta se minun pappa oli myös vanha. Vanhat ihmiset kuolee.”

”Äijih on tosi vanha.”

”Niin on.”

”Mutta äijih ei ole kuollut.”

”No ei ole.”

”Minä rakastan äijiä!”

…

Se oli just niin vaikeaa kuin pelkäsinkin. Mutta tavallaan silti aika helppoa. Jatkokysymyksiä odotellessa.

Niin, ja keskustelu on vapaalla kädellä käännetty suomeksi, joten ihan sanatarkkoja lainauksia nämä ei ole.