Saikulla

Viikonloppuna Ellikseen iski miltei 40 asteen kuume (tai kävikin se yli neljänkympin) ja itse sain saman taudin heti perään. Täällä siis vietellään vuoden ensimmäistä sairaslomaa. ”Jee.” Kipeänä oleminen on kyllä niin syvältä kuin voi vain olla, ei voi tehdä mitään mutta silti on pakko, kun on lapsen kanssa kotona. Rasittavaa. Jos jotakin kaipaan ajasta ennen lasta niin se on kyllä ehdottomasti se, kun kipeänä sai ihan rauhassa olla kipeä eikä tarvinnut huolehtia mistään muusta kuin siitä, että käden ulottuvilla oli jotain kuumaa juotavaa ja kaukosäätimessä patterit paikoillaan. Ulkona paukkuu edelleen kiva pakkanen, -25 astetta tällä hetkellä. Jee. Tai no on tuo jo parempi kuin se hetkellinen -32… ja onhan tuolla nyt nättiä, katsokaa vaikka.

Kuva otettu superlaadukkaalla puhelimen kameralla liikkuvasta autosta. Juu ei ihan järkkärilaatua…

Nyt ei oikein irtoa tämän syvällisempää. Meidän pitää lähteä sitäpaitsi hakemaan mies, kun toinen auto meni huoltoon (miellyttävää hommaa tälleen kuumeessa…) ja jotain ruokaa pitää kai keksiä myös. Mutta sen saa kyllä J hoitaa, minä aion ottaa päikkärit kunhan päästään kotiin.

Ai joo ja tämä piti laittaa. Ellis ilmoitti eilen lähtevänsä J:n veljen luo. Varustus oli vähän kyseenalainen, mutta onneksi oli kuitenkin kypärä päässä. Pitänee suunnitella jonkunsortin kyläilyreissu ennenkuin tuo karkaa.