Taas kotona

Maaliskuun ensimmäisellä viikolla vietimme hiihtolomaa, toisella sairastuin kahden työpäivän jälkeen, kolmannella olin kolme päivää töissä ja nyt neljännellä olen kaksi ensimmäistä päivää sairaan lapsen kanssa kotona. Ensi viikolla ja sitä seuraavalla myös vietetään pääsiäistä, joten tiedossa on jälleen kaksi vajaata viikkoa. Jos puljussamme jaettaisiin Vuoden Työntekijä- titteleitä, niin tässä alkaisi olla aika vahva ehdokas.

No, minkäs näille mahtaa. Monestihan se meillä menee tytön kanssa niin, että ensin on toinen kipeänä ja sitten toinen ja sitten ollaan tupla-aika pois töistä ja hoidosta. Samat pöpöt kiertää molemmilla ja harvoin päällekäin.

Kotona ollaan vain oltu, siivoiltu vähän ja oltu lisää. Rakennettu legoilla ja pelattu Missä on Pikku Myy?- peliä niin kauan, että olen jo päättänyt ostaa uuden lautapelin heti seuraavalta kaupunkireissulta, ihan vaan oman mielenterveyden takia. Oma treenitauko alkaa olla melko massiivisissa mitoissa, pari viikkoa on vierähtänyt kokonaan ilman punttia ja vain parilla palloilulla. Tänään menen miehen töiden jälkeen hiihtämään ja päälle heiluttelen kahvakuulaa, huomenna aion viimeinkin valua punttisalille. Huh.

Sellaista. Ei mitään kauhean ihmeellistä, oikeastaan lähinnä puuduttavaa. Voi kun päästäisiin kunnolla nyt kiinni arkeen ja saataisiin elääkin sitä sinne kesälomaan asti. Ei vaan jaksais enää sairastaa ja olla kotona ja sairastaa lisää.