Tag: treenijuttuja

En vaihtais sekuntiakaan

Horroksesta heräilyä

No niin, nyt olisi jonkinasteisesta horroksesta heräilty. Olisiko sen horroksen syy ollut sitten lentopallokaipuun aiheuttamat ajoittaiset kiukku-/turhautumis-/itkukohtaukset (kyllä, itku) ja se, että erinäiset liikuntaturhautumiset vain sylkivät itseään ulos näppäimistölle joka kerta kun yritin kirjoittaa. Tai ehkäpä syynä olisikin ollut äärimmäiset hektiset ja jäätäviä työpäiviä sisältäneet viimeiset kolme viikkoa sekä niiden aiheuttama infernaalinen väsymys. Tai sitten […]

En vaihtais sekuntiakaan

Diagnoosina ylikunto

Siitä on nyt reilu kaksi kuukautta, kun kirjoitin treenimotivaatiostani. Tuolloin kirjoittelin myös oudoista oireista, joista moni olisi passannut myös kilpirauhasen vajaatoimintaan; väsymyksestä, päänsärystä, painonnoususta, palelusta, ihon kuivuudesta sekä yleisestä aikaansaamattomuudesta. Postauksen ulkopuolelle jäi vielä räjähdysmäisesti nousevat sykkeet kaikessa kävelyä rankemmassa liikunnassa ja treeneistä palautumisen hidastuminen, sekä ihan viimeisenä kylään saapunut unettomuus. Ei kulunut kauaakaan, kun […]

En vaihtais sekuntiakaan

Hiihto”lenkki” eli kuinka et ainakaan pääse eroon hiihtoinhosta

Kävin eilen hiihtämässä, ensimmäistä kertaa tarkalleen ottaen 7 tai ehkä 6,5 vuoteen. Muistikuvani hiihdosta oli suurinpiirtein tämä: ahdistavaa shaibaa, liian pienet monot/mummon nolot monot (molemmat 14-vuotiaalle yhtä pahat), liukastelevat sukset, ahdistava kuumuus/kylmyys ja pakkopakkopakko keretä hiihtää vähintään Jänkkävaaraan ja takaisin että saa edes kasin. Ehtihän sen itse hiihdon vaan kun sitten piti ehtiä takaisin kouluun […]

En vaihtais sekuntiakaan

Treenikuulumisia (tai siis turhautumista)

Mulla ei ole ikinä ollut mitään oikeaa urheiluvammaa. Selkähän se nyt kyllä temppuilee minkä ehtii, mutta lajivalinnasta huolimatta olen säästynyt kaikenlaisilta potentiaalisilta venähdyksiltä, revähdyksiltä ja sen sellaisilta. Kerran on pikkurilli vääntynyt väärään asentoon ja nilkankin nivelsiteet on venähtäneet vain kerran ja silloinkin ihan ilman urheilua (liukastuin portaissa). Minun osani on siis ollut kanniskella loukkaantuneita kavereita […]

Pinkkimustaa rakkautta

Pinkkimustaa rakkautta

Mulla on juoksuun hyvin intohimoinen viha-rakkaussuhde. Lähtökohtaisesti inhoan juoksua enemmän vain hiihtämistä ja juoksemista pimeässä, mutta silti juoksen (ja yleensä pimeässä). Minun pitäisi juosta kerran-kaksi viikossa, todellisuudessa kerrat jäävät aika paljon harvempaan, kun lusmutan lenkeistä minkä ehdin. Juoksen, koska se on ihan ylivoimainen laji peruskunnon ylläpitämiseen ja lenkillä pystyy tekemään paljon lentopalloa tukevia spurtteja ja […]