Vesikrossikisakausi avattu Vuoden vaimo- palkintoa silmälläpitäen

Lauantai”aamuna” herätyskello soi klo 3:00 kolmen tunnin unien jälkeen. Kahvia naamaan, kelkka kärrylle, lapsi autoon ja nokka kohti Pelloa!

Käteen jäi kiihdytyksistä 4. ja 5. sijat sekä sprintistä/rata-ajosta/watercrossista/ex-ovaalista/ihansamasiitäkuitenki päivän komein upotus. Parannus edellisvuosiin on ihan mieletön (valitettavasti se on vaan suoraan verrannollinen rahanmenoon…) ja kokonaisuutena päivä oli ihan ok. Meillä oli Elliksen kanssa myös kiva päivä, kisajärjestelyistä meiltä kiitosta saa kyllä ehdottomasti eniten optimaalinen sää! Noin 15 lämpöastetta, pieni tuuli eikä aurinko paahtanut kuumasti. Täydellistä.

Kotona oltiin puolenyön jälkeen, 21 valvotun tunnin ja loputtomalta tuntuneen kotimatkan jälkeen. Oma sänky tuntui aika superhyvältä. Hymyilyttikin kyllä, kun kotipihassa odotti tällainen näky:

Hah, postailkaa te vaan ihania kesäyön auringonlasku-kuvia ja fiilistelkää ”valoisia iltoja ja yötöntä yötä”. Minä voin nauttia tästä oikeasta yöttömästä yöstä ja siitä, kun aurinko paistaa keskiyöllä silmiin.