VMP

Tänään vituttaa. Siis oikeasti. Nämä asiat nimittäin:

– Raha. Voi raha. Kestoinhokki. Mitään meiltä ei puutu, talolainaa saadaan maksettua, laskut hoituu ja ruokaakin saadaan kaupasta pöytään. Mutta ootas kun tulee jotain pientäkään ylimääräistä (tässä kuussa lääkärikeikka 300 kilometrin päähän, uudet farkut ja hirvenpyyntibensoja) niin heti ollaan kuun lopussa laskemassa euron tarkkuudella budjettia. TÄMÄ ON NIIN PERSEESTÄ!!! Ja joka kuukausi sama juttu perkele. Mulla niiiiiiiin nyppii tämä, että heti kun ostan itselleni jotain niin siitä pitää olla potemassa huonoa omatuntoa. Esim. viime kuussa ostin takin (joka oli enemmän kuin tarpeeseen – paketin saavuttua oon pitänyt sitä käytännössä joka päivä) ja ahdistun vieläkin siitä, koska mietin mihin kaikkeen muuhun senkin rahan olisi voinut käyttää. Puhumattakaan noista farkuista! Olisin minä ilmankin pärjännyt mutta eih kun piti olla turhamainen urpo jonka mielestä toiset työkelpoiset ei-kollarit oli tarpeellinen ostos.

– Flunssa. Tämä ei vain mene ohi. Itse alan olla jo ihan kunnossa ja oon jo treenannut ihan normaalisti (paitsi keskiviikkona en mennyt salille koska vitutti vain niin paljon etten yksinkertaisesti voinut muuta kuin maata lamaantuneena sohvalla), mutta nyt sitten Ellis valuu räkää niin että se varmaan hukkuu siihen kohta. Eikä tämä minunkaan olo vielä ihan terve ole. Raivostuttavaa!!!

– J lähtee maanantaina viikoksi reissuun. Arvatkaas kuka jauhaa, paloittelee ja pakastaa meidän osuuden lihoista? No okei ei varmaan ihan yksin tartte tehä mutta silti. Ja yh-viikosta en edes aloita.

– Sokerilakko. Tai siis se etten taaskaan vaan pystynyt siihen. Kolme päivää meni hyvin ja sitten ostin suklaata. Voi että voi hiertää kun ei vaan kykene. Ja kun minä oon ollut kuitenkin onnistuneesti KAKSI JA PUOLI KUUKAUTTA lakossa ja myöhemmin vielä 8 ja 6 viikkoa, mutta nyt ei muka vaan pysty. Sitten sitä kuvittelee että tämä ketutus laimenee jollain vitsin suklaalla vaikka todellisuudessa siitä retkahtamisesta nousee vaan verenpaine vielä vähän lisää.

– Lentopallo. Tai siis keskihyökkäys. Ja se etten osaa. Voi nnnnnnnnggggggggggggggggh. Siinä vaan tulee semmonen täydellinen kykenemättömyys tehdä mitään, pomppu laskee jonku 10 senttiä kun ei vaan saa askelia rytmitettyä, kädet tekee kaikkea paskaa vaan ja gaaaaaaaah. Ihan vaan pikkusen eilenkin mietin että mitähän varten minä oon tässä taas treenannut hulluna kun ei tästä mitään kuitenkaan tule. NO ONNEKSI SE KAUSIKI ALKAA VASTA VIIKON PÄÄSTÄ. Joo ja sekin nyt ihan pikkasen vaan alkaa ottaan aivoon kun kaikkien muiden lohkojen ohjelmat ilmestyi nettiin alkuviikosta vaan eipä meidän ohjelmaa ole missään. Niin ja eilenhän meni treeneissä yksi nilkkakin lallallaa. Tätä me just vielä kaivattiinkin!

– Tämä kämppä on taas aivan karseassa kunnossa vaikka ollaan sunnuntaina kunnolla siivottu. Ei helevetti mie muutan pihalle niin ei tartte kattoa.

Lisäksi tietty on ”pientä” ei-blogiin-kuuluvaa työstressiä ja kaikkea muuta mukavaa pikkumaustetta tässä hommassa. Selkääkin särkee ja puntille pitäis iltapäivällä valua.

Onneksi tänään mennään Iijärvelle, koska päätin aamulla että on kai se nyt ihan sama hukkuuko Ellis räkäänsä kotona vai siellä. Saa olla sunnuntaihin saakka ilman puhelinta ja nettiä, saunoa ja neuloa sukkaa, juoksuttaa koiria ja tavata yhden monta vuotta kaukomailla viihtyneen serkkupojan. Niin. On se kumma jos ei yhtään v-käyrä ala muuttua laskusuuntaiseksi.