Ensimmäinen ulkomaanmatka – Mitä ja miten pakkaan?

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, rakastan matkustamista. En voi matkustella niin paljon kuin oikeasti haluaisin, koska aina täytyy huolehtia budjetista, opiskeluaikataulusta, matkaseuran löytämisestä ja vaikka sun mistä. Mutta milloin ikinä matkustankaan, kyllä siinä sydän leijailee toisissa sfääreissä.

Oikeastaan kaikki matkustamisessa saa kehoni kuplimaan onnesta, heti lentojen varaamisesta kotiin paluuseen asti. Kotiin paluuseen liittyy aina lyhyenkin reissun jälkeen pientä haikeutta, mutta sekin kuuluu osaksi sitä kokemusta. Rakastan siemailla kallista kahvia lentokentän kuppilassa omaa paluulentoa odotellessa, ja katsella ikkunasta kaikkia lähteviä ja saapuvia koneita, sekä kiireissään säntääviä ihmisiä.

Mutta ennen kuin päästään sinne asti, täytyy ensin selvitä kotoa kohteeseen. Kun matka on varattu ja lähtö lähestyy, on vuorossa useimmiten pakkaaminen.

Packs 2 hours before leaving, unpacks 3 months after coming home

Uskallan väittää, että suurin osa meistä vihaa pakkaamista. Itse myönnän kuuluvani tähän kategoriaan ja henkilökohtaisesti lykkään pakkaamista aina siihen asti, kunnes tajuan, että lentoni lähteekin jo huomenaamulla ja minulla ei ole yhtäkään tavaraa pakattuna. Paniikki! Siitäkin huolimatta, kun levitän matkalaukkuni lattialle ja ryntäilen ympäri asuantoani etsimässä tavaroitani, saan siitä jotakin kieroa nautintoa. Ehkä se on se, että tiedän lähdön lähestyvän ja pian olen ihan toisessa maassa; tutkimassa tuntemattomia katuja, syömässä kuten paikalliset ja pelailemassa silmäpeliä Starbucksin baristan kanssa.

Tai niinhän minä sen tulkitsin. Hän ei varmaan ollut asiassa ihan samalla aaltoviivalla.

Puhutaan silti hetki niistä varjopuolista, jotka latistavat tällaisenkin matkailurakastajan tunnelmaa. Kärsin monissa tilanteissa eri asteisesta ja eri tyyppisestä ahdistuneisuudesta, kuten jo kerroinkin, joten saatan hyvinkin tulla erittäin vainoharhaiseksi pakatuista tavaroistani. ”Ilokseni” kuitenkin olen huomannut, että tämä on melko yleistä. Olimpa kerran matkalla Lontooseen konserttilippujen varausvahvistuksen kera, jotka olin turvallisesti laittanut hotellivaraustietojen sun muiden kera suureen kirjekuoreen. Ehdin avata tämän kuoren kotona ennen lähtöä jo monta kertaa, koska aina piti varmistaa, että olihan molemmat liput varmasti kuoressa. Eipä siinä, kaivelin tämän kuoren esille vielä linja-autossakin ja tarkistin tilanteen jälleen, ihan niin kuin ne sieltä olisivat kadonneet sen jälkeen kuin astuin bussiin. Helsinki-Vantaalle menee kotipaikaltani vaihtelevasti bussilla n. 3-5h, joten kerkesin kuulkaas tarkistaa sen kuoren vielä monesti sinä aikana.

Tästä pääsemmekin siihen yleiseen pelkoon – Unohdinko mä jotain?? Itse pelkään aina unohtavani jotain tärkeää, joten minulla on muutama rutiini, jotka käyn läpi aina ennen lähtöä. Yksi niistä on lista, johon kirjoitan kaikki tärkeimmät must have-tavarat.

Kyllä, lista.

Ensimmäisenä tällä listalla on ne ilmeisimmät, eli puhelin, passi ja lompakko. Kun tämä kolmikko on mukana, on suurempi todennäköisyys selvitä hengissä. Jos ja kun haluan kasvattaa tätä todennäköisyyttä vielä lisää, listaan laturin. Oi, se laturi, joka nykyään kulkee melkein poikkeuksetta mukana käsilaukussamme. Saatamme asettua lataamaan puhelinta ostoskeskuksen pistorasian luokse, koulun lattialle ja milloin mihinkin. Kokemuksen syvällä rintaäänellä, se laturi todellakin kannattaa olla mukana ja reissun päällä se luuri kannattaa ladata aina kun vapaita pistorasioita näkyy. Lentokentällä nämä paikat ovat usein täynnä, joten niiden varaan ei kannata laskea.

Latureista vielä sen verran, että varmista etukäteen tarvitsetko kohdemaassasi adapteria. Adapteri on yksinkertaisuudessaan laite, joka mahdollistaa vaikkapa sen puhelimen lataamisen myös silloin, jos pistorasiat ovat erilaisia. Se muuttaa pistokkeen ulkonäköä, mutta myös monesti jännitettä. Yleisesti on käytössä kolmea eri tyyppiä – A/B, C ja G. A tai B tyyppi on Amerikkalainen, C tyyppi Eurooppalainen ja G tyyppi Brittiläinen. Aasian suunnalla pistoketyypit saattavat vaihdella paljonkin, joten ota selvää kohdemaasi pistorasiatilanteesta.

No, mistä näitä adaptereita sitten saa? Monestakin paikasta! Lentokentiltä takuuvarmasti, verkkokaupoista ja olenpa itse ostanut yhden myös hotellin respasta Lontoossa, joten kyllä se jostain löytyy vielä senkin jälkeen, kun olet jo kohdemaassa ja muistat vasta siellä, että adapteri unohtui. Joskus niitä saakin paljon edullisemmin vasta kohdemaasta.

Kuvahaun tulos haulle adapterit

Sitten niihin loppuihin tavaroihin.

Nesteet. Jos matkustat pelkillä käsimatkatavaroilla, pidä huoli, että nesteesi ovat pakattu 1L minigrip pussiin ja ettei yhdenkään pakkauksen koko ole yli 100ml. Ensimmäisenä kannattaa pakata ne, mitä tietää varmasti tarvitsevansa – eli deodorantti, hammastahna ja kosteusvoide. Tai siinä on ainakin minun must have-kolmikko nesteiden osalta. Jos ajattelet tarvitsevasi meikkiä reissun päällä, kuuluu meikkivoide, ripsiväri ja nestemäiset huulipunat myös nesteisiin. Puuterit, kiinteät huulipunat, luomivärit sun muut, voi huoletta pakata erikseen, jotteivat ne ole viemässä tilaa muilta nesteiltä.

Perinteisissä hotelleissa on yleensä aina suihkun yhteydessä shampoo ja saippua, joko yhdistettynä tai erikseen suihkun seinällä, tai sitten ihan erikseen pakatuissa pulloissa kylpyhuoneen tasolla. Siispä älä turhaan käytä tilaa niiden pakkaamiseen. Hoitoainetta saattaa pienissä tuubeissa olla myös, mutta jos hiuksesi ovat paksut tai pitkät, älä luota niiden riittävyyteen, vaan pakkaa suosiolla oma mukaan. Kaupoista saa ostettua alle 100ml kokoisia matkapakkauksia.

Tyhjän vesipullon voit täyttää ilmaiseksi Helsinki-Vantaalla, jos haluat lennolle vettä mukaan. Vesipullot maksavat yleensä vähän enemmän lentokentillä. Ruokiakin saa tuoda turvatarkastuksen läpi, mutta huolehdi, etteivät ne ole nestemäisiä. Poikkeuksia ovat mm. äidinmaitokorvikkeet, vauvanruoat ja muut erikoisruokavalioon kuuluvat ravinteet.

Asut ja vaatteet. Tämä voi kuulostaa pinnalliselta, mutta kyllähän asia on niin, että jos olen miettinyt jotakin asukokonaisuutta illan rientoloita tai konserttia varten jo kuukausia etukäteen, niin kyllä varmasti haluan sen asun sitten myös mukaani. Kävipä kerran niin, oikeastaan viime keväänä, että olin ajatellut Madridissa olevan Sebastian Yatran konserttiin yksinkertaisen asun jo ajoissa valmiiksi. Se olisi mekko, vakiokoruni ja säävarauksella legginsit tai sukkahousut. Ensimmäisessä blogipostauksessa mainitsin, että en ole mikään himo-kenkienostaja ja pistän tennarit jalkaan tilanteesta riippumatta.

Siksi siis ostelen kenkiä aika harvoin.

Siitä syystä jouduin sitten astelemaan Madridin suhteellisen lämpimiä katuja kesäisessä mekossa ja mustissa, vuoratuissa talvinilkkureissa. Ei se näky niin silmiinpistävä olisi ollut, jos omaisin sirot jalat ja somat kengät, mutta kengät näyttivät vähintäänkin lumimiehen jaloilta muuhun asuun yhdistettynä. Ihmettelen, miten ystäväni edes ilkesi poistua hotellihuoneesta seurassani. Ei se iltaa pilannut, vähän vaan jalkoja paahtoi.

Takaisin siihen pakkaamiseen.

Kun pakkaat vaatteita, ja jos tarvitset lyhyellekin reissulle vähintään 5 eri asukokonaisuutta mukaan, niin säästät tilaa rullaamalla vaatteet ”pötkelöiksi” ja asettelemalla ne vieriviereen sen sijaan, että viikkaisit ne laukkuun päällekkäin.

Going on a trip. Need about 4 outfits. I packed 35, just to be safe

Itse olen selvinnyt kaikista reissuistani pelkillä käsimatkatavaroilla. Jos sinullakaan ei ole aikomusta laittaa laukkua ruumaan, on käsimatkatavaroiden laukun max. mitat yleensä seuraavat: 56 x 45 x 25 cm. Ota huomioon, että lentoyhtiöiden välillä saattaa olla muutaman sentin eroavaisuuksia. Jos olet ottamassa laukkua ruumaan, niin huolehdi, että käsimatkatavaroissasi on ainakin puhelin, laturit (Power bankia EI saa laittaa ruumaan), tarvittavat lääkkeet (reseptilääkkeisiin resepti mukaan! Muuten alkuperäispakkauksiin), ylipäätään elektroniikka ja ei ole pahitteeksi pakata yhtä ylimääräistä vaatekerrointa ja lomareissuille myös uima-asua, siltä varalta, että ruumassa oleva laukku myöhästyy kohteesta tai pahimmassa tapauksessa, ei pääse perille laisinkaan koko lomasi aikana.

Siinä napakasti tiivistettynä muutapa niksi, millä saat pakkausstressiä hieman laskettua. Jos mieleesi jäi vielä kysymyksiä pakkaukseen liittyen, esim. Finavia on tehnyt kattavan katsauksen pakkaamiseen liittyviin asioihin ja niitä lukemaan pääset TÄSTÄ linkistä.

Seuraavassa postauksessani kertoilen teille minun ensimmäisestä ulkomaanreissusta yksin Berliiniin 😊 Luvassa siis hieman juttua halpalentoyhtiöistä, Berliinin aktiviteeteistä ja ylipäätään yksin matkaan lähdöstä!

xoxo,

Miia

**************************************************************************************************************************************************

Summed up, English

I mentioned before that I love travelling. I can’t travel as much as I’d like to, there’s budget and studying, finding company to travel with and what not, but whenever I do travel, my heart is fleeing to another dimension.

Everything in travelling makes my body bubble with joy. From booking the hotels to returning home. Returning home is always a little melancholic but even that is part of the experience. I personally enjoy sitting at the airport, waiting for my flight home, while sipping on expensive coffee and watching arriving and departing planes, as well as people fleeing from place A to place B with a noticeable rush.

But before returning home, you need to get to the destination first. After booking the trip, as the departure is getting closer and closer, we need to pack.

I dare to say most of us hate packing, I personally keep post-boning packing until I realize I still haven’t packed and my flight leaves tomorrow morning. Yet when I open my suitcase and start running around aimlessly in my apartment trying to find all the necessary items, I somehow I enjoy that. I know that departure is so close and soon enough I’ll be in another country; exploring unknown streets, eating like a local and flirting with a Starbucks barista.

Or so I thought, he probably wasn’t on the same wave length.

As a person who suffers with different levels of anxiety, I can get extremely delusional about my stuff after I have packed. I have noticed I am not the only one. Once upon a time I was travelling to London, concert ticket booking confirmations etc., safely sealed to a envelope which I had packed first. But nope, I had to open that envelope many times before I left home and make sure everything was still there.

From where I live, it’s a 3-4h bus drive to the Helsinki-Vantaa International Airport, so you can guess I opened this envelope many times during the ride. So now, I have a few routines I need to do before I step on that bus to save myself from going crazy during the ride.

I’m sure most of you are familiar with the fear of forgetting something important. To ease this, I always write a list of the most important items I need to take with me, starting from the obvious ones like my phone, passport, wallet etc. Because as long as you have those, you might survive your trip without dying.

But to reduce the risk of dying even more, I list phone charger. Now when you go to a new country, find out whether you need a power plug adapter there by checking the standard voltage and frequency of your destination. The most common plug types are A or B plug, the American type, C type, the European, and G type, the British one. You can buy travel adapters from many airports and I have even bought one from hotel reservation desk in London, so no worries!

Then I list the rest of the stuff that make my travels more pleasant.

Liquids. When travelling only with a carry-on, make sure your liquids are packed in 1L see-through bag and that you have toothpaste, deodorant and moisturizer with you. If you use make up, pack foundation and mascara in the bag along with make-up remover. Note, if you use cleansing wipes, you don’t need to pack those in liquids. Rest of the make-up that is not liquid, you can pack separately to save some space for other liquids.

Hotels usually have shampoos and body soaps, so no need to pack those. If you need lots of conditioner though, say you have a long and/or thick hair, it’s recommended to bring your own conditioner.

The outfits. Now this might sound shallow, but if I have thought about my outfit for the possible night out or a concert in a foreign land for months, I really want to remember to take that outfit with me. I would hate to discover I have nothing to wear when it’s time to leave the hotel. Though if you remember my first blog post, you might remember that I am not exactly fond of shoes. I buy new clothes and accessories but somehow I always forget about shoes. Which brings me to the day I left a hotel in Madrid wearing a pretty summer dress and winter boots.

Yes, you read right. I wonder how my friend even agreed to leave the hotel with me.

Anyway, back to packing. Pro tip – Don’t fold your clothes when you pack, roll them instead. It doesn’t necessarily save a significant amount of space, but it keeps the clothes from wrinkling. Also pack your phone, chargers and other electronic devices to your carry on. If you have medicines with you, they need to be packed in their original packing and all the prescription drugs need to be accompanied by the prescription itself. 

That’s packing, summed up. Next time Imma tell you about my first trip aboard all alone, desination: Berlin! ’til then! 🙂

xoxo, Miia

Kulttuuri Oma elämä Matkat

Se ensimmäinen postaus.

Hello World!

So cringey.

When I was thinking about starting a blog for the first time, which was about three years ago, I made a promise to myself to never start my first post with those two words. So here I am, against all odds, rebelling against my inner visionary and wrote those exact words that I so badly shuddered at.

Because I’m shuddering pretty much at everything nonetheless. As someone who can get extremely anxious over the smallest changes in people’s tones and faces they make, starting a blog feels like shredding all my clothes off and waiting to be judged or ridiculed on some level. Those tone and face changes I mentioned usually have nothing to do with me regardless of me thinking so, but what I write online has everything to do with me. Which is why I needed to stop caring so much about others, I wanna write because, well, I love writing.

I know, I know. It sounds cheesy and even more cliche than the hello world.

However, I’ve always been more comfortable sharing my thoughts by writing than talking (Everyone who has met me, those mouthing the she got that right,,, I see you, okay. ). That might or might not lead to a conclusion that I’m definitely an introvert who enjoys her alone time and who doesn’t find silence uncomfortable. Most of the time. I’m that person who wants to be invited to barbeques, yet decides not to go if I do. So that’s one reason to start writing a blog. Another reason I guess is just that I want more content in my life. Now don’t get me wrong – As much as I enjoy fighting bears and badgers in a forest always when I have free time, it gets tiring after some time. As does studying (even when my studying mostly consists of napping but no one needs to know that…).

So, what are those thoughts I want to share? What are those things I can write about that would attract someone’s attention? Most likely anything that comes into my suspicious, weird mind. If I had had a blog four years ago, I would have written about the ”boob-gate” (to my foreign friends who I know are reading this, it was a s*itstorm about boobs and what kind of boobs are ”feminine” enough and man should not be “forced” to like small bust). Now I could and should and will, write about body positivity and why it belongs to all of us, offer some travel tips and to-do’s, how I met the love of my life at the airport in the middle of the night but he just didn’t know it, how friendships built online has cheesily saved my life, and really anything that might come along.

Now before any of you think I travel here and there all the time like it’s my second job, I don’t. But I try to go abroad always when there is a chance and I’ve been doing it since 2015. Currently my next confirmed trip will be next May, in Paris, but I am almost certain I can’t keep my feet on the soil of Finland that long. Maybe I hop on the plane in January, who knows!

(Here’s me sleeping on a hard, wooden bench at the airport after arriving from Spain. That was a rough night, let’s talk about that more later)

I’m not trying to become a big social media influencer, that’d be a wrong reason to start doing this in the first place and it’d be too much pressure to put on myself. I’m happy if I can make even one person go ’Oh, I can relate to that’, whether it’s with something deep like anxiety or some over-the-top first world problem, I’m here for you. Doesn’t matter if that person relating is someone close to me or someone I barely know, or even someone I don’t know at all, I’m still here for you. Maybe I have the completely opposite opinion of what you have in some topic, and I manage to trigger you with some of my posts, I welcome that too.

I once read that first post shouldn’t be too much about yourself because no one knows you therefore nobody really cares what you ate for breakfast and what kind of shoes you bought, and I couldn’t agree more! I had coffee for breakfast and I bought my newest pair of shoes at the end of the summer. They’re white sneakers from H&M. I swear by sneakers so hard I walked on the red carpet in them during a VIP event in a concert. I’m a second-year nursing student who originally studied physiotherapy but left the ship after about 6 months before it would sink from my part. Now you must be thinking how that socially awkward kid can become a nurse or even want to become a nurse. Because you know , people! Trust me I think about that a lot myself too but somehow I’ve managed this far. There were never any questions about it, I have known what I want to become since upper secondary school. It has not always been easy but as far as I’m concerned, nothing in life ever is.

Has anybody counted clichés because that was a cringe one.

But just so I wouldn’t ramble on about myself too much on this first post, I want to tell you that I do indeed love coffee. I can’t start my day without a cup of coffee and I can’t end my day without a cup of coffee.

If you’ve read this far, I’m so glad. There ain’t much more I can offer with this first post, so I hope to see you again when I publish my second post, which should be no later than next Sunday. And oh, all my posts will be available in English AND Finnish. Finnish is my native tongue, so there will be more mistakes in English, but I want my foreign friends to be able to read this as well.

Till the next time!

**************************************************************************************************************************************************

Hei maailma!

Niin mautonta.

Kun ensimmäistä kertaa harkitsin blogin perustamista n. 3 vuotta sitten, tein itselleni lupauksen, etten ikinä aloittaisi tekstiä noilla kahdella sanalla. Joten tässä olen, against all odds, kapinoiden sisäistä visionääriäni vastaan ja kirjoitin juuri ne kaksi sanaa, jotka sai minussa aikaan puistatuksen tunteita.

Koska minua puistattaa joka tapauksessa lähes kaikki. Ihmisenä, joka voi tulla erittäin ahdistuneeksi toisten ihmisten äänensävyjen ja kasvojen ilmeiden pienimmistä muutoksista, blogin perustaminen tuntuu samalta kuin riisuisi kaikki vaatteensa ja vain odottaisi, että joku tuomitsee tai pilkkaa jollain tavalla. Yleensä mainitsemillani äänensävyjen muutoksilla ja vaihtuneilla ilmeillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani, vaikka ääni pääni sisällä sitä niin kovasti vannookin. Mutta kaikki mitä minä kirjoitan nyt, kaikella sillä on tekemistä minun kanssani. Tämän vuoksi minun täytyi lakata ajattelemasta liikaa sitä, mitä toiset saattavat ajatella. Haluan kirjoittaa blogia, koska kaikessa yksinkertaisuudessaan, rakastan kirjoittamista.

Tiedän, tiedän. Se kuulostaa vielä kliseisemmältä kuin maailman tervehtiminen.

Oli niin tai näin, olen aina osannut jakaa ajatuksia paremmin kirjoittaen, kun puhuen (kaikki te jotka olette minut tavanneet ja nyökyttelette nyt tietävästi päätänne, näen teidät !). Tämä saattaa tai ei saata johtaa teitä siihen johtopäätökseen, että olen ehdottomasti introvertti, joka nauttii omasta ajastaan ja kuka ei ajattele hiljaisuuden olevan epämukavaa. Yleensä. Olen se, joka haluaa saada kutsun grillijuhliin, mutta myös se, joka ei niihin mene, vaikka kutsu kävisikin.  Joten siinä jo syytä kirjoittaa blogia. Lisäksi haluan enemmän sisältöä elämääni. Äläkä toki käsitä väärin – niin paljon kuin pidänkin karhuja ja mäyriä vastaan taistelusta metsässä aina kun siihen on aikaa, se käy pidemmän päälle uuvuttavaksi. Kuten käy ainainen opiskelukin (vaikka minun opiskeluni koostuukin pitkistä päiväunista, mutta kenenkään ei tarvitse sitä tietää…).

Mutta mitä ovat nämä ajatukset, joita haluan jakaa? Varmasti mitä tahansa, mikä vain epäilyttävään, omituiseen mieleeni juolahtaa. Jos olisin kirjoittanut jo muutama vuosi sitten, olisin ottanut kantaa Suomessa myllänneeseen ”tissi-gateen”, nyt voisin ja pitäisi ja aionkin, kirjoittaa kehopositiivisuudesta ja miksi se kuuluu meille kaikille, tarjota matalan budjetin matkustusvinkkejä ja kirjoittaa muusta matkailuun liittyvästä, sekä miten internetissä solmitut ystävyyssuhteet ovat todellakin aitoja ystävyyssuhteita ja kuinka ne ovat imelästi ilmaistuna, pelastaneet elämäni. Mutta ennen kuin kukaan ajattelee, että matkustan siellä ja täällä koko ajan niin kuin se olisi toinen työni, ei ihan niin. Mutta yritän käydä matkoilla useamman kerran vuodessa, aina kun siihen vain avautuu sopiva rakonen, ja olen sitä harrastanut vuodesta 2015 asti.

En myöskään ajattele, että kyllä minusta nyt tulee valtaisa somevaikuttaja. Se olisi vääränlainen syy aloittaa tämä kaikki ja aivan liian suuri painolasti omille harteille. Minulle riittää, että edes yksi ihminen voi lukiessaan todeta, että ”tuohon voin samaistua”, oli se sitten kamppailu ahdistuksen kanssa tai joku täysin mitätön asia, josta olen itselleni ongelman kehittänyt. Sillä ei ole väliä, onko se samaistuja joku joka tunnen vai joku, ketä en tunne lainkaan. Kenties mielipiteeni jossain asiassa on täysin sinun mielipidettäsi vastaan ja saan sinussa siksi aikaan voimakkaita tunteita. Otan senkin avosylin vastaan!

Kerran luin, ettei ensimmäisen postauksen tulisi kertoa liikaa minusta itsestäni, koska kukaan ei tunne minua. Rehellisesti sanottuna, kukaan ei siis välitä siitä mitä söit aamiaiseksi ja millaiset kengät tuli tällä kertaa ostettua, ja olen oikeasti samaa mieltä! Minun aamiaiseni koostui kupillisesta kahvia ja uudet kengät ostin loppukesästä. Ne ovat valkoiset henkkamaukan tennarit. Olen oikeastaan vannoutunut tennarien käyttäjä, niin vannoutunut, että kävelin niillä VIP-tilaisuudessa punaisella matolla erään konsertin yhteydessä. Olen toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija, joka alun perin opiskeli fysioterapiaa, mutta hyppäsi laivasta puolen vuoden jälkeen, ennen kuin se olisi minun osaltani uponnut. Mietit varmaan, miten se sosiaalisesti kiusaantunut lapsonen, voi olla hoitoalalla ja usko pois, mietin sitä itse joka päivä, mutta jollain ilveellä olen tänne asti selviytynyt. Ei se aina helppoa ole ollut, mutta viimeksi kun katsoin, niin ei elämässä mikään ollut.

Jos joku on laskenut kliseitä tästä tekstistä niin siinä taas yksi lisää.

Mutta jotta en sepittäisi liikaa itsestäni tässä ensimmäisessä postauksessa, minä tosiaan rakastan kahvia. En voi aloittaa päivääni ilman kupillista kahvia, enkä voi päättää päivääni ilman kupillista kahvia.

Jos olet lukenut näin pitkälle, olen siitä iloinen. En voi tarjota paljoa tätä enempää tässä ensimmäisessä postauksessa, joten toivottavasti näemme sitten kun julkaisen toisen tekstini. Sen ei pitäisi olla ensi sunnuntaita yhtään myöhempään, päinvastoin. Jotten unohda, kaikki tekstini tulevat olemaan saatavilla englanniksi ja suomeksi. Suomi on äidinkieleni, mutta haluan ulkomaalaisten ystävien pystyvän lukemaan tarinoitani myös. Jatkossa saatan vaihtaa Suomenkielisen postauksen ensimmäiseksi, se jää nähtäväksi!

Siihen saakka!

xo, Miia 

Hyvinvointi Oma elämä Mieli Matkat