19+5 ja yleistä horinaa

Torstaina raskaus on virallisesti puolessavälissä, jännittävää! Tämä toinen kolmannes on tähän saakka edennyt suhteellisen rauhalliseen tahtiin, välillä on tuntunut ettei olisi raskaana ollenkaan. Pahoinvointi hävisi sen 13. raskausviikon jälkeen ja ainoa, mikä on aiheuttanut pahoinvointia on ollut kahvi. Joten aamukahvista luovuin reiluksi kuukaudeksi, kunnes äitini vinkkasi, että kokeilisin jääkahvia. Paljon maitoa, jäitä ja vaniljasokeria. 

Kofeiinihan ei ole vauvalle millään tavalla hyväksi, joten ei kahviällötys ole kamalasti harmittanut. Mutta sitä aamukahvia. Sitä yhtä kahvikupillista aamuisin, sitä on kuitenkin vähän kaivannut. 

Kevyitä liikkeitä ja potkuja on tuntunut vähemmän tai enemmän jo nelisen viikon ajan. Kuten jo aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, ensimmäinen kunnon potku tuli äitienpäivänä, kun makoilimme miehen kanssa sängyssä. Yleisellä tasolla meidän tyyppi ei liiku koskaan silloin, kun yritän kuulostella sitä kunnolla – mutta miltei heti, kun huomio kiinnittyy muualla, niin tuntuu TUMPS. Ja sitten on taas hiljaista. Ovela rääpäle. En myöskään muista, mitä sanottiin istukan sijainnista ensimmäisessä ultrassa kun olin niin haltioitunut tyypistä. Keskittymiskyky hei. Joten voi hyvin olla mahdollista, että istukka on juuri edessä pehmentämässä pienen liikkeitä.

Mutta joku siellä möyrii, suurin osa liikkeistätosin ovat vieläkin niin kevyen tuntuisia ja menevät niin nopeasti ohi! Yksi päivä tuntui, kuin joku olisi potkinut selkään päin, mutta en ole varma. Oikeasti, miltä liikkeiden edes pitäisi tuntua?! 😀 Hämmentävää! Mutta selvästi siellä joku on. Viime viikolla myös mies tunsi ensimmäistä kertaa vauvan liikkeet, pieni potkaisi samantien kun mies asensi kätensä alavatsalleni. 

Viikon päästä torstaina on rakenneultra, onneksi koska mitä lähemmäs ultraa olemme sitä enemmän alan jostain syystä stressaamaan, että mitäpä jos…? Ei saisi, koska kaikki vaikuttaa ihan hyvältä ja vauvahan potkii siellä! Ja silti epäilyttää, jos minä vain kuvittelen ne potkut ja oikeasti siellä ei ole… 

No niin.

Mutta muuten menee erittäin hyvin! Nyt jos vaan parantuisin flunssasta ja voisin palata kunnolla lenkkipoluille, niin pääkin kestäisi tätä pientä gradustressiä. Onneksi sain jo eilen lähetettyä proffalle gradun ns. kokonaisena ja nyt jännään menisikö se jo tällä viikolla esitarkastukseen. Sormet ristiin!