Raskausoireita(ko)?

Viime elokuusta lähtien olen kuukautisten lähestyessä enemmän tai vähemmän innostuneena vetänyt ympäri kämppää Hamletina. Pääkallon ja kuuluisan lausahduksen ”ollakko vai eikö olla” sijaan, minulla oli kourassani tissit ja kysymys kuului ”sattuuko vai eikö satu?” No ei sattunut. Ja ei muuten sattunut nyttenkään mitenkään erikoisesti. Oikeastaan jos nyt ajattelen, ei minulla ollut mitään raskausoireita. Paitsi. 

1. Itketti suhteellisen usein. 
Mikä ei sinänsä ihan ylipäätään herkälle ihmiselle ole erikoista, mutta se itku saattoi tulla Extreme home makeoverin pyöriessä, varsinkin se ”MOOOVE THAT BUS!” kohta kun perhe näkee ensimmäistä kertaa uuden kotinsa, (vaikka se huutava äijä saa edelleen verenpaineet nousemaan.) mutta itketti silti. Tirautin pari kyyneltä söpölle koiranpennulle kadulla. Itkin ystävän vauvauutisista. Pillitin kodittomalle kissalle facebookissa. Pillitin uudelleen, kun se samainen kissa löysi kodin. Ja niin edelleen. 

2. Nälkäoksennus
Tiedättekö sen olon, kun tulee aluksi nälkä ja sitten jossain vaiheessa se nälkä muuttuu sellaiseksi ällöttävän etovaksi oloksi ja teitä etoo ja oksettaa? Just sellainen. Mulla on aina verensokerit pysyneet hyvin kurissa ja olen handlannut nälän tunteen kanssa ihan tuntejakin. Ei ole tullut huonoa oloa, ei kiukkua – ei mitään. Se etova olo tulee vasta parin/kolmen/neljän tunnin kuluttua. Ja nyt viimeiset kolme viikkoa… eääh. Olemme kaupungilla, juuri lähdössä ajamaan kotiin (meille ajaa 5-10min) kun tunnen yllättäen että on nälkä. (nykyisin se myös saapuu sillai sormia napsauttamalla.)

Eli naps- mulla on nalkä. Ja heti perään suurempi NAPS – ei perk… nyt mua myös oksettaa. Monet kerrat olen pidätellyt pahaa oloa autossa, sähisten välillä hampaiden välistä että älä ny puhu mulle ku mää oksennan. ihan just oksennan. autoosi perhana kohta oksennan. oo hiljaa. 

Mutta noiden lisäksi – ei mitään. Ja mä odotin jotain haluan dipata appelsiineja valkosipulikastikkeeseen – oireita. 

Ps. Tein tänään salaa toisen testin. Ne kaksi viivaa olivat vieläkin siinä. V a u.

Vaikka tiedän, että kaikki on ihan ihan alussa ja asiat voivat mennä vielä kesken, huomaan silittäväni alavatsaani ennen nukkumaanmenoa. Kuin kertoakseni, että mää kuule tiiän susta tyyppi. Pysy vaan siellä pikkuinen, mä tiiän susta. Ja mä tykkään susta jo nyt. <3