Vuosi

 

 

 

Keskiviikkona tuli tasan vuosi täyteen positiivisesta raskaustestistä. 

Silloin, maanantaina 8.2.2016 seisoin vessassa tuijottamassa kahta viivaa tikussa. Että niin kuin siis häh. Vasta tammikuun alussa olin päättänyt, etten mitään testejä enää ala turhaan tekemään. Pissataan tikkuun vasta oireiden ilmaantuessa. Tosin lipsuin periaatteestani tämänkin testin kohdalla. Tein testin, koska minulla oli tylsää – en siksi, että olisin kokenut minkäänlaista PING olen raskaana – hetkeä. 

Miehelleni kerroin facebookissa. Kiroillen odotin, että toinen sattuisi käymään koneellaan, että näkisi viestini. Melkein soitin, että kato ny saatana se sun facebook. 

Saman viikon viikonloppuna salailin raskauttani parhaani mukaan ystäväni bileissä. Ennen bileitä käväisin ostamassa itselleni kunnon arsenaalit alkoholitonta olutta, hyllyllä yritin pälyillä ympärilleni tuttujen varalta. Tietenkin tuttu sattui olemaan samassa kassajonossa, juuri ennen minua. Siinä pullojen kilistellessä kaverini nenän edessä, oluen promillemäärät tuntuivat muuttuneen huomattavan isoiksi ja yritin ylläpitää keskustelua sekä katsekontaktia, jottei toinen olisi katsellut ostoksiani yhtään tarkemmin. 

Ystäväni bileissä vedin överit alkoholittomalla oluella, käyttäydyin kuin mikäkin ensimmäistä kertaa ryyppäävä teini-ikäinen  ja kävelin yhdeltätoista kotiin pidätellen oksennusta. Alkoholittomaan olueeseen en koskenut enää raskausaikana ja ajatus siitä tekee vieläkin pahaa. 

Kaikkea sitä.