Otteita erään vauvan kesälomasta
Se olisi hei nyt hyvin tärkeää, että minä pääsen tuonne sohvapöydän alahyllylle.
Ei kun ihan oikeasti – HYVIN TÄRKEÄÄ.
Mä mitää puutoo minnee!
Heippa äiti!
Ja sitten siirrytään asentoon ”alaspäin katsova koira” ja hengitellään rauhassa. Sisään ja ulos. Sisään ja ulos.
Ja jos vanhempanne ovat jo rentoutuneet, voitte vipeltää nopeasti karkuun!!!
Hei hei äiti!
Hei! Hei!
Määki tuun trampalle! Määki hypin!!! Määki!!! Oottakaa!
Heippa äiti!!!
Hei kissa hei! Hei! Kissa!
Hö- taas se meni ohi.
Jää sä äiti tähän, mä lähen ton katin perään. Heippa!
Kuka perhana on laittanut tämän vetoketjun kiinni ja miten täältä pääsee pois?!
TÄ?
Joo joo, ihan sama jotain leegoista.
Heippa.
Ooh mikä erikoinen suuri juttu jonka yli minun olisi erittäin tärkeää kiivetä.
Ai kato, hei äiti sääki oot eksyny tänne samalle pihalle.
Olenkos muuten koskaan maininnut, että tää meidän tyyppi on vähän. Vauhdikas? <3