ALKOHOLI

Ja nyt, ette tule lukemaan kuinka tämä rouva veti kamalat kännit. Koska a. se on aika no-no tässä elämäntilanteessa ja b. se on näemmä minulle fyysisesi mahdotonta.

Koska pelkkä ajatuskin alkoholista on… yhhhh. En tiedä miksi edes haluan kirjoittaa postausta alkoholista jos pelkkä ajatuskin saa oksennusrefleksin heräämään kurkussani. Oikeasti – YYHH! 

Kaikki alkoi ystäväni bileistä, joita vietettiin 13. helmikuuta, eli samalla viikolla kun sain itse tietää raskaudestani. No eihän siinä, alkoholittomat bisset kainaloon ja menoksi. Olin aikaisemmin maistanut niitä ja hitto, että oli hyvää! (oksennusrefleksi yyh.) Bileiden aikana alkoholiton bisse alkoi vähän etomaan ja sen jälkeen en ole voinnut sitä ajatella, ilman ihanaa oksennusrefeksiä. (MIKSI MÄ TEEN ITSELLENI TÄMÄN?!) 

Viikonloppuna äitini osti minulle alkoholitonta viiniä ja nyt on sama juttu. Ajatuskin siitä saa ihan kamalan olon ja tuntuu, että juoksen vessaan ihan just nyt odottamaan mahahappojen nousemista. YHH. 

Pelkkä ajatuskin alkoholista ja alkoholittomista juomavaihtoehdoista etoo ja oksettaa. Vanhan viinan haju saa aikaan saman. Ja hyi kamala, auton lasinpesuneste. Jos katse vaan voisi tappaa… eilisen automatkan aikana sai mies melkein kuulla kunniansa. Ei minun tosin tarvinnut mitään hänelle mainita, raasu tajusi mulkoiluistani jo, ettei haju oikein miellytä.