Amsterdam

Amsterdam on ollut matkalistalla suhteellisen pitkään. Nauratti, että tietenkin vauvan kanssa sinne on ensimmäiseksi mentävä coffee shopien sekaan hiihtämään.

(hiihtämään on mulla muuten selkeesti uusi muotisana,jota viljelen jokaikiseen paikkaan.)

Koska tämäkin postaus on muodostunut päässäni suureksi ongelmaksi (fiilistelisinkö Amsterdamia muuten vaan, vai kirjoittaisiko millaista on matkustaa vauvan kanssa siellä vai mitä hä), niin minä nyt vaan listaan tänne matkan yllättäjät. 

Lennot. Olimme henkisesti varautuneet ihan kamaliin lentoihin, että vauva kirkuu ja muut paheksuu. Mutta ei. Menolennolla poika valvoi tunnin, jonka jälkeen pienen ähinän säestyksellä nukahti ja nukkui Amsterdamiin saakka. 

Tulomatkalla vauva nukahti heti kun pääsimme koneeseen ja avasi silmänsä vasta Helsinki-Vantaalla. 

Poika. Ylipäätään matkustaminen pojan kanssa ei ollut yhtään kamalaa. Niin kauan kun jätkä sai ruokansa ajoissa ja pääsi nukkumaan niin ei ollut mitään ongelmia. 

En huomannut, että maiseman vaihdos taikka lennot olisivat häntä mitenkään stressanneet. Tietenkin pyrittiin pitämään sama elämänrytmi, kuin kotonakin. 

Matkarattaat ja kantoliina olivat kyllä ihan must juttu matkalla. Kaupungilla ollessamme poika oli yleensä rattaissa, mutta väsyn tullen saatoin nopeasti kääräistä hänet liinaan. Satuimme Amsterdamiin juuri kuninkaan päiväksi ja juhliva ihmismassa oli pojalle liikaa, niin hän pääsi kantoliinan suojaan piiloon. 

Imetys. Imetin lentokentällä, ravintolassa, keskustassa ulkona, turistirysän keskellä, jokiristeilyllä, merimuseossa, kasvitieteellisessä puutarhassa. Kaikkialla. Toisena päivänä Amsterdamissa piti imettää ulkona, koska olimme vaihteeksi niin aikaisin liikkeellä ettei ravintolat olleet vielä avautuneet.

Kääräisin pojan äitiyspakkauksen makuupussiin ja kävin lähimmälle penkille istumaan, kun viereen ilmestyi kymmenisen ranskalaista naista. Yksi niistä tuli kurkkaamaan makuupussiin ja mulla heti ekana ajatuksena oli miten saadaan kohta paheksuntaa osaksemme, kun minä siinä rinta paljaana poikaa ruokin. Mutta nainen vaan totesi ”oh, he is eating” ja sen jälkeen keskittyi kehumaan pojan silmiä. Kohta ympärilläni oli sen seitsemän vierasta naista ihastelemassa poikaa, eikä ketään kiinnostanut istuinko siinä rinta paljaana vai en! Juttelimme niitä näitä, kerroin että pojan ensimmäisestä lennosta ja he kertoivat miten ovat käyneet Suomessa joulupukin luona. Ja sitten vaan sanoimme heipat. 

…

Eli kivaa oli ja tuntuu, että tämän meidän minin kanssa uskaltaa lähteä taas pian johonkin!!! 

Ps. Vauvojen kanssa matkustavat – Amsterdamin Schipholin kentällä on omat babylounget, joissa on sohvat imettämistä varten ja on mahdollisuus vauvan kylvettämiseen ja nukuttamiseen. Meidän portti oli sen verran kaukana, ettei lähdetty etsimään ja kun poikakin nukahtaa niin helposti syliin vaan.

Mutta olisi mielenkiintoista kuulla millaiset ne tilat ovat, jos siellä on joku käynyt! :)