Poika istuu aamupalapöydässä ja katselee silmät suurina minua, kun itkien yritän saada aamukahvia alas.    ”Äitiä vähän surettaa, ei se mitään… on ihan okei itkeä… ei se mitään rakas.”    Toissapäivänä ostin ystävän valmistujaisiin nahistuneet pionit, tajusin vasta autossa miten hirveän näköisiä ne ovat. Pikkusisko lohdutteli takapenkiltä, että eihän se mitään ja ajatus on tärkein. […]

Tällä viikolla (ja ollaan vasta keskiviikossa) huono omatunto on yhä useammin käynyt kolkuttelemassa ovia ja ikkunoita. Ihan pikkuriikkisen, mutta sen verran kuitenkin että olen huomannut sen kusipään vaanivan minua.    Usein (valitettavasti ei aina) se häiritsee mun rauhaani turhaan eikä mitenkään ansaitusti.    Se koputtelee ikkunaan, mieheni suunnatessa arkiaamuisin pojan kanssa alakertaan – kun itse […]

1. Etsi työpaikka. 2. Opettele jonglööraamaan. 3. Juo kaljaa katolla.   En nyt tiedä mikä noista on se vaikein pala. 

…rakastaa halailla linkoavaa pyykinpesukonetta. …kiittää ponnekkaasti ruokailun päätyttyä, jonka jälkeen hihitellen juoksee pöydän ympäri ja kiipeää isänsä viereen leikkimään suolasirottimella. …haukkuu kaikille meidän kotitiellä lenkkeileville hauvoille, erityisen äänekkäästi, jos koirakaveri on erehtynyt haukkumaan ensin.  …on oppinut antamaan hyvin märkiä ja suuria suukkoja, muttei koskaan pyydettäessä.  …omistaa niin suuren luonteen, että välillä unohtuu miten pieni hän […]

Joulukuusi on siivottu pois, eikä se enää valaise hämäriä aamujamme meidän tassutellessa lämpimän ja hiljaisen olkkarin halki aamuvaipan vaihtoon.    Minä selkeästi kärsin jonkinlaista joulunjälkeismasennusta – joululaulut eivät enää soi aamiaispöydässä, kynttilöiden polttaminen on edelleen ihan kivaa – mutta ei se kuitenkaan tunnu samalta ilman sitä kutkuttavaa joulufiilistä. Lidlistä ostettu suklaaglögikin oli ihan paskaa, vaikka […]

Luovuttamiseni jälkeen, elämä meidän sinisessä puutalossa on ollut onneksi vähän auvoisampaa.  Tuntuu, että jokainen postaus koskee nykyisin aina jotain elämää suurempaa hyggeä ja fiilistelyä. Mutta talvi, takkatuli ja jouluvalot herättävät minussa aina tuollaisen moodin. Minkäs teet.  Marraskuu oli hämärä,rauhallinen ja unelias. Kirjahyllystä tarttunut Muumien Marraskuu oli juuri tarpeeksi hämärä ja filosofinen, täynnä outoja kulkijoita ja […]

Kuten aikaisemmin jo kirjoitinkin – viime viikot eivät ole sujuneet meillä mitenkään erityisen aurinkoisesti. Ei-sanan viljely, kieltäminen, uhma ja jatkuvat itkupotkuraivarit ovat syöneet omaa henkistä jaksamistani. Pojan jatkuva jalassa roikkuminen ja sylin kaipuu ovat muuttaneet sylittelyn enemmän pakkopullaksi kuin rakastaviksi haleiksi.  Nopeasti yrittäessäni ripustaa pyykkejä tehdessämme lähtöä pihalle, koko paketti levähtää räjähtäen kasaan kodinhoitohuoneen lattialla […]

Ensilumi tuli, muuttaen pihamme hetkeksi pieneksi talven ihmemaaksi. Öisin asteet kääntyvät pakkasen puolelle ja aamuisin jääkylmät rappuset saavat paljaat varpaat kipristelemään. Aamupuuron keittelen mielelläni puuhellalla, sen lämmössä on ihana heräillä uuteen päivään. Keittiön ikkunasta näkee pihalle, missä talitintit lentelevät ja ikioma pihaoravakin ilmaantuu pähkinäapajille. Ensilumen mukana elämä kietoutuu ihanaan pehmeään vaippaan, jossa kaikki on ihanaa, […]

Ensilumi on satanut maahan. Aamuisin mittari näyttää pakkasta ja takkaan sytytetään tulet joka ilta, ja välillä aamuisinkin. Kissat ilmestyvät minun ja mieheni väliin nukkumaan, ja öisin poika möyrii kainalooni – tunkee pikkuiset ja kylmät varpaansa vatsaani vasten ja jatkaa uniaan.    Talvi on ihan jo ovella. 

Viikko sitten seisoimme mieheni kanssa kaksiomme tyhjässä eteisessä. Poika konttasi vastapestyllä lattialla ja hämmentyneenä katseli entistä kotiaan, joka vielä perjantaina nukkumaanmennessä näytti ihan tutulta. Vähän tyhjältä ehkä,mutta tutulta.  Tyhjä asunto kaikui ja tuntui vieraalta, meidän ensimmäinen yhteinen koti ei ollutkaan enää meidän kotimme. Kaapit seisovat tyhjinä. Vaatehuoneessa ei näkynyt valkoista häämekkoa ja pojan ristiäismekkokin oli […]