Moi! Muistatteko minua? Miä olen se, joka on huidellut ympäri Suomea koko kesän ajan ja yrittänyt viettää mahdollisimman vähän aikaa somessa ja mahdollisimman enemmän yrittänyt nauttia  ympärillä pyörivistä tyypeistä.  Huomenna on elokuun ensimmäinen, ja tulevan syksyn kunniaksi (minulle elokuussa on jo sellainen… ihana syksyn lupaus ilmassa, että luokittelen sen melkein jo syksyksi) ajattelin aloittaa 30-päivän […]

    Mutta sitten on häitä ja polttareita, ja pikkusiskoa kylässä sekä puistopiknikkejä ja sushia.  Junamatkoja ja saunaoluita, mummoloita, uusia ihmisiä, kitaran rämpytystä, kohtaamisia, Tallinnaa, aamukahveja ja iltakahveja terassilla, iltaskumppaa, muffinsseja, hirvihampurilaisia, hampaiden tekoa, pussailua. Ukkosen jyrinää ja trampoliini, uima-allasta ja aurinkorasvaa, märkiä varpaita, ruohoisia mattoja ja savuisia vaatteita.  Ni ei sitä ny kerkiä. 

        Juhannus ei rehellisesti sanottuna ole koskaan ollut minun juttuni.  Juhannusta ei tule samalla lailla odotettua, kuin esimerkiksi joulua taikka jopa Halloweenia.  Mutta joka kerta juhannus on kuitenkin omalla tavallaan ihana. Niin tänäkin vuonna.   

      … kesäisten öiden äänet, kun koko luonto tuntuu valvovan ikkunan takana … ukkosen lähestyminen horisontista ja se kutkuttava jännityksen tunne, kun kuuntelee miten jyrinä voimistuu ja salamat valaisevat yötaivaan … kylmä ruoho ja aamukasteesta märät varpaat jotka voi upottaa syvälle maahan … tuoreen koivuvihdan tuoksu ja kesäillan viileys iholla … pyjamassa terassilla […]

Alkuviikosta matkattiin pojan kanssa bussilla kaupungille, ja jaoimme meidän bussimatkan toisen äidin ja taaperon kanssa.  Tämä melkein kaksivuotias poika istuskeli tyytyväisenä rattaissaan ja imi tuttia. Matka jatkui, kun yhtäkkiä pojan äiti nappaaa tutin pois ja taapero vetää lyhyen kiukkukohtauksen vastalauseeksi. Selkä kaarella heittäytyi taaksepäin ja huusi. Oikeasti hyvin pienen hetken. Ja siinä kohtaa se ajatus […]

– Huomenta! Hei. Hei äiti. Huomenta, hei! Hei äiti! Ootko sä muka… hahaa!!! Kiinni jäit, sä avasit silmät! Huomenta huomenta huomenta huomenta!  – Mites tää nyt menikään… yyksi käsi ylös näin. Toinen tuohon viereen joo… ohho hups. Otetaas uusiksi. Älä liiku siinä alla, kun mä nyt keskityn. Käsi ylös, toinen viereen. Nonni! Hei isä on […]

… on hyvin ärsyttävää jäädä vaunujen kanssa melkein auton alle, vanhan kuskin porhaltaessa ohitse edes tajuamatta millainen läheltä piti-tilanne siinä oli käsillä.  … vielä ärsyttävämpää on itsen tajuta, millainen läheltä piti-tilanne siinä oli käsillä. … on hyvin ärsyttävää, kun vaunut jäävät bussin ovien väliin kuskin sulkiessa takaovet sillä aikaa, kun yrität nostaa vaunusi linkin kyytiin.  […]

EDIT. Piti eilen tosiaan kirjoittaa tähän vielä, että kun muut niin minäkin haluan osallistua Mamma rimpuilee- blogin profiilikuvahaasteeseen. Mutta imetysaivot, 7kk vauva ja mitä näitä nyt on, niin unohtui.  2008     Tähän kuvaan voisi tiivistää ”villin” nuoruuteni. Vanhempieni viinikellarista pöllitty kotiviini, takataskussa on luultavasti varastetut tupakat ja matka käy joelle. Ennen muuttoa Jyväskylään, asuin lapsuuteni […]

”Tähän seitsemään kuukauteen on mahtunut paljon unettomia öitä, itkua, naurua, turhautumista, onnenkyyneleitä, väsymystä, haleja, epätoivoa, hämmennystä.   On juostu kotiin itku kurkussa, kirkuva vauva vaunuissa, ahdistuttu kaaaaaaaikesta mahdollisesta, on onnistuttu ja epäonnistuttu, tanssittu, siivottu, heijailtu, silitetty, pyyhitty, pesty ja mitä ikinä normaaliin elämään kuuluu. Mutta se normaali elämä ja arki tuli.   Tänään kävimme ensimmäistä […]