Luovutan!

Kuten aikaisemmin jo kirjoitinkin – viime viikot eivät ole sujuneet meillä mitenkään erityisen aurinkoisesti.

Ei-sanan viljely, kieltäminen, uhma ja jatkuvat itkupotkuraivarit ovat syöneet omaa henkistä jaksamistani. Pojan jatkuva jalassa roikkuminen ja sylin kaipuu ovat muuttaneet sylittelyn enemmän pakkopullaksi kuin rakastaviksi haleiksi. 

Nopeasti yrittäessäni ripustaa pyykkejä tehdessämme lähtöä pihalle, koko paketti levähtää räjähtäen kasaan kodinhoitohuoneen lattialla huutavan taaperoon ja mun itkuuni märät kalsarit käsissä. 

Joten mä oon nyt päättänyt luovuttaa. Relata. Antaa nyt jumaliste vaan olla. 

Tänään käänsimme lelukorin ylösalaisin ja levitimme koko sisällön lattialle! Jouluradio on soinut aamusta saakka, Mauri Kunnaksen äänikirjojen säestämänä. Äsken söimme lounaaksi lettuja. Ja tänään on halailtu. Paljon. Mutta ei pakkopullana. Vaan rakkaudesta. 

Huomennakin minä luovutan.