Marraskuu

Luovuttamiseni jälkeen, elämä meidän sinisessä puutalossa on ollut onneksi vähän auvoisampaa. 

Tuntuu, että jokainen postaus koskee nykyisin aina jotain elämää suurempaa hyggeä ja fiilistelyä.

Mutta talvi, takkatuli ja jouluvalot herättävät minussa aina tuollaisen moodin. Minkäs teet. 

Marraskuu oli hämärä,rauhallinen ja unelias. Kirjahyllystä tarttunut Muumien Marraskuu oli juuri tarpeeksi hämärä ja filosofinen, täynnä outoja kulkijoita ja heidän aatoksiaan. Vähän niin kuin tämä talokin. 

Edelleen tekisi mieli kirjoittaa enemmän. Ajan kanssa. Ja kunnolla. 

Mutta tällä hetkellä unelias töhinä ja pienen pehmoinen käsi rinnalla ankkuroivat minut päikkäreiksi sänkyyn. Siinä on hyvä katsoa, kuinka lumihiutaleet hiljalleen painavat puiden oksia alaspäin, kuulostella naapuruston ääniä, katsoa kelloa todeten, että kohta voi pojalta kysyä ”Missä isä on?” ja iloiten katsoa miten pieni pian varvistaa eteisen ikkunalla hihkuen, nähdessään ulko-oven avautuvan.