Otteita erään kymmenenkuisen elämästä

” Hei huomenta, jes! Väistä vähän, mä meen tästä!” 

”Mitä pyllylleen laskeutuminen, mitä?! Eiku anna mun nyt mennä! Emmää minnee pää eeltä tipahda, ku anna mun nyt! No joo joo, okei. Älä koske, ku mä ihan ite!!!”

”Eiku mä meen nyt täst… oo puhelimen laturi ooo!!!” 

”Mä mitää päälleni tipahda!”

—

”Vaunulenkkeily on ihan paskaa-aaaaaa! En halua istua, en halua nukkua, en halua näitä valjaita!” 

”En halua.. oo metsämansikoita oo!!!” 

”Hei! Hei! Tuolla on niitä! Tuolla ojassa on ne herkulliset marjat! HEI!” 

”Anna tänne, minä itte… oh, nyt se tipahti ootas. Ootas. Liiskasin mustikan mun keltaisille housuille, oho. Hei ni ne marjat, tuolla ojassa kato.” 

— 

”Koiraaa, koiraa, koiraa, koiraaaaa. Oooooo koira, oooo!!!” 

—

”Anna. Sitä. Maitoo.” 

”Hei nainen hei. Sulla on sitä maitoo. No tuossa tississä on sitä hyvää maitoo.”

”No voi herrajestas, pitääkö kaikki tehdä itte. Tästä nyt sitte ite otan.” 

”Hyvää maitoo.” 

—

” ISÄ TULI TÖISTÄ! Moi isä! Hyvä kun tulit! Hei isä!!!” 

—

”Ihhiihhiii, pehmonorppa. Ihhiihii, pallomeressä.” 

— 

”RUOKAA NYT. MAMMMAMMMAMAMMA. RUOKAA NYT. Jos mä roikun tässä sun lahkeessa ja puren sua polvitaipeeseen, ni tajuisiksää että MULLA ON NÄLKÄ. NYT. 

”AMMAMMMAMMMMMAAAAAAA!” 

— 

”Väsyttää!” 

”Mä lähden karkuuuuuun!” 

”Väsyttää!” 

”Mä haluun seistä tätä pinnistä vasten ja kiljua. Älä sä estä minua nainen. Kiljun nyt.” 

—

Ja neljältä aamuyöllä. 

”Moi äiti, leikitäänkö?!!!” 

—

Mini tänään 10-kuukautta. Apua mikä tyyppi. <3