Muikeena
Tänään kävin ystävän kanssa treffeillä syömässä sushia.
Pitäisi useammin.
Sen kuuluisan oman ajan ottaminen – miten se välillä tuntuukin mukamas olevan niin vaikeeta?
Välillä ois hyvä muistuttaa itselleen, että on sitä muutakin kuin pelkästään äiti.
Onneksi on mies, joka tuollaisissa tilanteissa melkein pakottaa lähtemään. Hyvä ettei työnnä ovesta ulos ja huuda vielä perään että ”nyt et sit pidä mitään kiirettä ja oot niin kauan ku haluut!”
Kotiin palas tänään suhteellisen muikee tyyppi.
