Loppiainen päättää joulun pyhäpäivät, joten vielä on vähän aikaa palata hetkeksi takaisin joululoman tunnelmiin. Meidän joululomamme koostui paljolti… nukkumisesta. Vietin pojan kanssa viikon vanhempieni luona pelkästään nukkuen ja maaten. Heti aamusta syöksyin vauvan kanssa makoilemaan porukoiden sänkyyn äitini ja pikkusiskoni kanssa. Siellä peittojen keskellä hoidettiin niin imetykset, kuin vaipanvaihdotkin. Ja jos beben päiväunien aikana alkoi nukuttamaan, oli helppoa vaan napata vauva tiukemmin kainaloon ja nukahtaa parin tunnin päikkäreille. 

Huomasin myös, että laiskottelu on kivempaa kollektiivisesti – harvoin sitä tulee yksinään päivisin makoiltua vauvan kanssa hyvällä omallatunnolla! Lomamme aikana en kertaakaan potenut huonoa omaatuntoa laiskottelusta, vauva kainalossa tassuttelimme pikkusiskoni kanssa sängystä toiseen, vanhempiemme kissan seuratessa perässä. Yksi pesä sohvalla, toinen makuuhuoneessa, kolmas vierashuoneessa. Kaikki pesät täyttyivät pukluräteistä ja pissavaippoista, eikä kukaan välittänyt vaikka joulusiivous olikin jo tehty. 

Joulukuusi koristeltiin ja vanhempieni kissa kiipesi oravana kuuseen, varasti joulupallot ja kävi rapisuttelemassa lahjanaruja. Pikkusiskoni laski lahjansa moneen kertaan ja pariin kertaan meinasivatpa kissan kanssa kaataa koko kuusen leikkiensä lomassa. 

Vaikka miä vannon joka joulu, etten paista joulupipareita enää ikinä, kummasti joka joulu kuitenkin siihen hommaan joudun. 😀 Miehelleni pikkusiskoni koristeli ikioman joulupiparin, jota vahdittiin silmä tarkkana ettei kukaan vaan söisi sitä. Loppujen lopuksi, meidän kissaa esittävä pipari nostettiin muiden pipareiden joukosta turvaan, ”paljuilemaan” sitruunan kanssa. 

Poika rupeaa myös onneksi olemaan jo siinä iässä, että hän on kiinnostunut ympäristöstään ja esimerkiksi pikkusiskoani poju jaksaisi kattella vaikka ikuisesti. Useasti siis loman aikana sain itse kädet vapaiksi ja pystyin auttamaan äitiäni jouluruokien teossa. 

Välipäivät vietimme miehen isän luona saunoen ja syöden, kävimme myös kyläilemässä vauvan kanssa – tuntuu, etten ole koskaan kyläillyt niin paljoa, mitä olemme nyt kyläilleet pienen miehen kanssa tässä parin kuukauden aikana. Siinä missä aikaisemmin on halunnut vaan käpertyä punkkulasin kanssa johonkin pimeään nurkkaan nysväämään ja lukemaan, käyttää nyt mieluummin sen ajan ihmisten näkemiseen. Kaikkea sitä äitiysloma teettää 😀

Hengailtiin myös meidän karvapeppujen kanssa, pojat ovat olleet tällä hetkellä hoidossa mieheni isän luona. Mahtavaa nähdä, miten katitkin vaikuttavat jo tottuneet minin läsnäoloon ja käyvät välillä nuuhkaisemassa poikaa, jos sattuvat ohi kulkemaan. Muutenkaan, en onneksi ole huomannut pojissa mitään stressinoireita – nykyisin tuntuu, että katit haluaisivat jopa vahtia poikaa hänen nukkuessaan.

Vuoden viimeisenä päivänä, kävimme vielä pitkällä vaunulenkilla fiilistelemässä kaupungin valoja ja Haminan ikkunajoulukalenteria! Ihmisiä ei näkynyt paljon yhtään – tuntui, että kaikki valmistautuivat uuteen vuoteen ja ilotulituksiin.  Miten ihanaa oli kävellä hiljaisilla kaduilla sekä bongailla koristeltuja ikkunoita! Ihmiset olivat toden teolla laittaneet parastaan näiden kanssa. En tiedä onko meidän kotikaupungissa tällaista, mutta jouluihmisenä ravaisin varmasti joulukuussa katsomassa jokaisen ikkunan ”avajaisia” jos asuisin Haminassa. Sisäinen lapseni tykkää ja kiljuu riemusta.

Siinäpä meidän joululomamme. Vuosi 2017 saa tulla ja jännittää jo mitä kaikkea se tuo tullessaan. Ainakin täällä tänään poika kääntyi kunnolla, joten luulen ettei tästä vuodesta ainakaan tylsää tule!