Puhelimesta – heinäkuun parhaimmat
Heinäkuussa
vietettiin kunnon laatuaikaa pikkusiskoni kanssa ja ihmetelty perävaununa viihtyvän jäbän menoa, kun hän vakava mutta hyvin määrätietoisena seurasi tätinsä jokaikistä liikettä ja uteliaana paineli menemään. Kurkistelu nurkkien takaa ja irvisti leveästi. kun huomasi tullensa nähdyksi. Aamuisin konttasi ylitseni kiljahdellen antamaan lempparityypilleen märkiä ”suukkoja” ja puremaan varpaasta.
Tutustuttiin koirakaveriin, joka kissanomistajavauvan hetkeksi sai hämilleen. ”Ai toi tulee ihan iholle?! HELP!”, kissojen ylimieliseen ohimarssiin tottunut vauva tuntui aluksi viestittävän. Nopeasti pieni corgikaveri muuttui kuitenkin pelottavasta ihanaksi.
On riehuttu HopLopissa, katsottu (kröhöm) Dexteriä ja paistettu suuri kasa lettuja.
Vietetty mysteeripolttareita ja samalla ensimmäistä yötä ilman vauvaa since 11.10.2016, joka on sattumoisin meidän tyypin syntymäpäivä. Aamulla herätessäni en pystynyt kääntymään mahalleni, kun pinkeet maitoa täynnä olevat rinnat eivät meinanneet antaa periksi. Ihanaa oli viettää yö ilman vauvaa, mutta vielä ihanempaa oli hakea pojat sunnuntaina.
Ihailtu papan kasvattamia kukkia, vietetty sateisia päiviä isomummon ihanassa talossa ja kuunneltu ruoholeikkurin pörinää.
Vaunuiltu maalla ja haisteltu vasta-ajetun ruohon tuoksua. Kuunneltu metsän havinaa ja riisuttu kengät, jotta voisi tuntea viilean maan varpaiden alla.
Kaasoiltu parhaimman ystävän häissä ja vietetty väsynyttä mutta hidasta häidenjälkeistä aamua. Matkustettu suoraan Tallinnaan ja istuttu iltaa hotellin ikkunalla juoden viiniä äitini ja mieheni kanssa, muun seurueen suunnatessa riekkumaan Vanhaan kaupunkiin.
Jääty flunssaisen ja kiukkuisen vauvan kanssa hotellille muun porukan lähtiessä ravintolaan ja syöty hyvällä mielin miehen hakemat Uulitsin hampparit. Käyty Lennusadamissa (taas), koska se on vaan ihan parhain mesta.
Hypitty trampoliinilla ja hukattu sukkia.
Ihailtu yömaisemaa lapsuuden kotini parvekkeelta, tuntuu etten ikinä kyllästy siihen maisemaan. Haisteltu yön tuoksua ja arvuuteltu, josko vieno syksyn lupaus jo tuoksuisi sumuisilla pelloilla.
Nukuttu pitkiä päikkäreita kotimme Afrikka-huoneessa. Löydetty pikkusiskoni vanhat vauvalelut, jotka ovat täynnä muistoja ja kyyneleitä nostattavaa nostalgiaa. Vasta yhdeksän vuotta sitten tuo napero oli elämäni valo, oma lainavauvani. Ja nyt oma oikea vauvani leikkii samalla lelulla!
On suunnattu mansikkapellolle, ajettu kaikkien kuoppien ja mutapaakkujen yli matkarattailla, jäbän heiluessa vöiden varassa punaisissa kärreissään. Pojan vaatiessa sormella osoittaen lisää mansikoita, ja lisää, ja lisää. Sitä tyytyväistä maiskutusta, kun toinen pitäen kaksin käsin mansikasta järsi sitä pienill hampaamattomille ikenillään – lippa vinossa, silmät kiinni mielihyvästä.
Vauvan nukkuessa, karattu oluelle parvekkeelle koko perheen voimin. Haisteltu tulevaa syksyä. Ihmetelty kesän loppumista. Heinäkuuhunhan se loppuu. Ilma tuoksuu jo elokuulle ja syksylle. Sieltä se tulee.
Karattu miehen kanssa Red Hot Chili Peppersin keikalle, maistraattihääpäivän kunniaksi. Syöty ravintolassa pitkän kaavan mukaan. Juotu mansikkamargarita ja pina colada, koska voi.
Parhaimman tyypin kanssa nostettu kädet ilmaan ja laulettu:
I know, I know for sure
That life is beautiful around the world
I know, I know it´s you
You say hello and then I say I do