Puhelimesta – kesäkuun parhaimmat

Näin syyskuun kunniaksi, on hyvä palata pari kuukautta taaksepäin ja muistella vähän mennyttä kesää. Meillä tämä kesä on mennyt niin nopeasti ohi, laskeskeltiin mieheni kanssa että kesän ensimmäinen vapaa viikonloppu oli elokuussa. Pienet vauvat kuulemma hidastaa tahtia – just. Tuntuu, että on entistä enemmän paikkoja vierailla sekä menoa ja meininkiä. Tottuupa jäbä matkustamiseen heti pienestä saakka jos ei muuta! 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kesäkuu oli täynnä: 

Mummoloita ja isomummoloita, papan pihalla kukkien ihmettelyä, villasukkia ja pitkiä päikkäreitä.

Tuhansia matkustettuja kilometrejä Udmurtiaan. Lentokenttiä ja junamatoja. Väsyneitä vanhempia ja ensikohtaamisia kaukaisten sukulaisten kanssa. Isomummon onnea rappukäytävässä, hänen nähdessään perheen nuorimmaisen tulokkaan ensimmäistä kertaa. Udmurtian kaunista ja rauhallista elämää. Perhettä. Luontoa ja kaunista Kama-jokea. Tutustumista ja opettelua. Pikatreffeille karkaamista johonkin paikalliseen Udmurtialaiseen beerhouseen, jossa vodkaa tarjoiltiin korkeista vesilaseista. Vaikeita jäähyväisiä ja kyyneleitä taksissa. Kauniita Venäläisiä maisemia, joista ei ikinä kerrota Suomen uutisissa. Kazanin kauneutta ja eurooppalaisuutta. 

Juhannusta, ruokaa ja viiniä. Pellolta poimittuja kukkia ja vaunulenkkejä. 

Aamukahveista pihalla. Kirkkopuiston susheista ja pikkusiskon vierailusta. 

Pienen vaippapyllyn kehityksessä, jonka kohdalla pystyi vaan ihmettelemään, että kuusi kuukautta sitten tuo vaan makasi paikallaan. Ja nyt hän jo ryömii pöydän alla. 

 

Kesäkuu oli ihana, kutkuttava mutta samalla vähän surullinen ja haikea. Välillä on vaikeaa, kun rakkaat asuvat 2000km päässä.