Tag: elämä

Tällä viikolla (ja ollaan vasta keskiviikossa) huono omatunto on yhä useammin käynyt kolkuttelemassa ovia ja ikkunoita. Ihan pikkuriikkisen, mutta sen verran kuitenkin että olen huomannut sen kusipään vaanivan minua.    Usein (valitettavasti ei aina) se häiritsee mun rauhaani turhaan eikä mitenkään ansaitusti.    Se koputtelee ikkunaan, mieheni suunnatessa arkiaamuisin pojan kanssa alakertaan – kun itse […]

Joulukuusi on siivottu pois, eikä se enää valaise hämäriä aamujamme meidän tassutellessa lämpimän ja hiljaisen olkkarin halki aamuvaipan vaihtoon.    Minä selkeästi kärsin jonkinlaista joulunjälkeismasennusta – joululaulut eivät enää soi aamiaispöydässä, kynttilöiden polttaminen on edelleen ihan kivaa – mutta ei se kuitenkaan tunnu samalta ilman sitä kutkuttavaa joulufiilistä. Lidlistä ostettu suklaaglögikin oli ihan paskaa, vaikka […]

Luovuttamiseni jälkeen, elämä meidän sinisessä puutalossa on ollut onneksi vähän auvoisampaa.  Tuntuu, että jokainen postaus koskee nykyisin aina jotain elämää suurempaa hyggeä ja fiilistelyä. Mutta talvi, takkatuli ja jouluvalot herättävät minussa aina tuollaisen moodin. Minkäs teet.  Marraskuu oli hämärä,rauhallinen ja unelias. Kirjahyllystä tarttunut Muumien Marraskuu oli juuri tarpeeksi hämärä ja filosofinen, täynnä outoja kulkijoita ja […]

Kuten aikaisemmin jo kirjoitinkin – viime viikot eivät ole sujuneet meillä mitenkään erityisen aurinkoisesti. Ei-sanan viljely, kieltäminen, uhma ja jatkuvat itkupotkuraivarit ovat syöneet omaa henkistä jaksamistani. Pojan jatkuva jalassa roikkuminen ja sylin kaipuu ovat muuttaneet sylittelyn enemmän pakkopullaksi kuin rakastaviksi haleiksi.  Nopeasti yrittäessäni ripustaa pyykkejä tehdessämme lähtöä pihalle, koko paketti levähtää räjähtäen kasaan kodinhoitohuoneen lattialla […]

Ensilumi tuli, muuttaen pihamme hetkeksi pieneksi talven ihmemaaksi. Öisin asteet kääntyvät pakkasen puolelle ja aamuisin jääkylmät rappuset saavat paljaat varpaat kipristelemään. Aamupuuron keittelen mielelläni puuhellalla, sen lämmössä on ihana heräillä uuteen päivään. Keittiön ikkunasta näkee pihalle, missä talitintit lentelevät ja ikioma pihaoravakin ilmaantuu pähkinäapajille. Ensilumen mukana elämä kietoutuu ihanaan pehmeään vaippaan, jossa kaikki on ihanaa, […]

Viikko sitten seisoimme mieheni kanssa kaksiomme tyhjässä eteisessä. Poika konttasi vastapestyllä lattialla ja hämmentyneenä katseli entistä kotiaan, joka vielä perjantaina nukkumaanmennessä näytti ihan tutulta. Vähän tyhjältä ehkä,mutta tutulta.  Tyhjä asunto kaikui ja tuntui vieraalta, meidän ensimmäinen yhteinen koti ei ollutkaan enää meidän kotimme. Kaapit seisovat tyhjinä. Vaatehuoneessa ei näkynyt valkoista häämekkoa ja pojan ristiäismekkokin oli […]

    Se olisi hei nyt hyvin tärkeää, että minä pääsen tuonne sohvapöydän alahyllylle. Ei kun ihan oikeasti – HYVIN TÄRKEÄÄ.  Mä mitää puutoo minnee!  Heippa äiti!   Ja sitten siirrytään asentoon ”alaspäin katsova koira” ja hengitellään rauhassa. Sisään ja ulos. Sisään ja ulos.  Ja jos vanhempanne ovat jo rentoutuneet, voitte vipeltää nopeasti karkuun!!!  Hei hei […]

                                      Elokuu toi mukanaan… Uniperseilyn. Aikaisemmin niin kiltisti seitsemältä nukahtava vauva, päättikin ruveta KARKAAMAAN kesken nukutuksen takaisin olohuoneeseen leikkimään. Selvästi miehen kanssa olimme tottuneet liian hyvään, kun silmät pyöreinä ja epätoivoisina yritimme houkutella vaippapyllyä makkarin puolelle, josta […]

                                                                                                      Heinäkuussa  vietettiin kunnon laatuaikaa […]

    Mutta sitten on häitä ja polttareita, ja pikkusiskoa kylässä sekä puistopiknikkejä ja sushia.  Junamatkoja ja saunaoluita, mummoloita, uusia ihmisiä, kitaran rämpytystä, kohtaamisia, Tallinnaa, aamukahveja ja iltakahveja terassilla, iltaskumppaa, muffinsseja, hirvihampurilaisia, hampaiden tekoa, pussailua. Ukkosen jyrinää ja trampoliini, uima-allasta ja aurinkorasvaa, märkiä varpaita, ruohoisia mattoja ja savuisia vaatteita.  Ni ei sitä ny kerkiä.