Tag: elämä

Ne ihanat matkat kotiin

Ne ihanat matkat kotiin

  Olen parin viikon sisällä ottanut parina iltana aikaa itselleni. Viime viikon keskiviikkona kävin yksin teatterissa. Ja tämän viikon keskiviikkona kävin ystävieni kanssa syömässä ja ruoan jälkeen jatkoimme vielä yhdille kaupungille.  Hetkeksi irtaantua vauva-arjesta, maalata huulet punaisiksi ja istua rauhassa alas viinilasillisen ääreen. Kun löytää itsensä aikuisten seurasta, juttelemassa teatterista ja museoista, istumasta ravintolassa tuopin […]

Ystävä

Ystävä

…ilmoittaa extempore kerkeävänsä duunin jälkeen bussiin, joka on kuudelta perillä. Että joku voi sitten hakea asemalta …nappaa itkevän, vanhempiensa naamoihin kyllästyneen vauvan ja opettaa tätä slaavikyykkäämään  …keittää iltapäiväkahvit pyytämättä ja juuri oikeaan aikaan …makoilee vauvan kanssa peittojen seassa ja puhuu maailman hullusta menosta …siirtää vaunuja suojaksi, kun kesken kauppareissun pitää ruveta imettämään …ilmoittaa  melkein ovella […]

Beben ensimmäinen joululoma

Beben ensimmäinen joululoma

  Loppiainen päättää joulun pyhäpäivät, joten vielä on vähän aikaa palata hetkeksi takaisin joululoman tunnelmiin. Meidän joululomamme koostui paljolti… nukkumisesta. Vietin pojan kanssa viikon vanhempieni luona pelkästään nukkuen ja maaten. Heti aamusta syöksyin vauvan kanssa makoilemaan porukoiden sänkyyn äitini ja pikkusiskoni kanssa. Siellä peittojen keskellä hoidettiin niin imetykset, kuin vaipanvaihdotkin. Ja jos beben päiväunien aikana […]

Miten sinä hyggeilet?

Miten sinä hyggeilet?

  Aamuisin tassutellaan villasukissa ympäri hämärää asuntoa, sängyssä on peitoista rakennettu pesä, jonka suojaan voi nukahtaa jos ruokailun jälkeen iskeekin väsymys. Pyjamat vaihtuvat legginseihin ja pehmeisiin potkuhousuihin ja iltaisin puetaan lämpimät sukat yöpuvun kaveriksi. Varpaita ei saa palella. Aamuöisin syöttöjen välissä tuijotetaan ulos ikkunasta, kuulostellaan lehdenjakajan kolistelua rappukäytävässä ja kaivaudutaan syvemmin peiton alle. Lumimyrsky ikkunan […]

Lokakuun loppu toi mukanaan normaalin

Lokakuun loppu toi mukanaan normaalin

Ainakin jonkinlaisen normaalin. Uuden ja oudon normaalin, mutta normaalin kuitenkin. Palosammuttimen kokoinen herra on raivannut itselleen avainroolin tästä perheestä ja vanhempiensa sydämistä, käärien samalla meidät kokonaan pikkusormensa ympärille. Päivät tuntuvat etenevän hitaasti ja kuitenkin pieni on huomenna jo kolmeviikkoinen. Ei enää ihan vastasyntynyt. Tummansiniset silmät tarkkailevat unien ja syöntien välissä suurina uutta ympäristöään jossa kaikki […]