Ladataan...
Ennen kaikkea äiti

Minulle ainainen ”ongelma”erilaisten juhlien jälkeen on se, että minne sijoittaa onnittelukortit juhlien jälkeen. Yleensä se perinteinen tapa on ollut, että kortit ovat esille muutaman päivän pöydällä, jonka jälkeen ne siirretään visusti lipastoon tai vastaavaan säilöön. Voi olla, että niitä silloin tällöin tulee katseltua. Siihen saattaa mennä useita vuosia. 

Eevin syntymäpäiväkortit olen laittanut neidin vauvakirjaan. Kirjassa on kätevät säilytystaskut esimerkiksi juuri kortteja varten. Sieltä niitä on helppo katsella ja ne löytyvät juuri oikeasta paikata. 

Meidän kesähäiden jälkeen onnittelukortit olivat hetken aikaa ruokapöydän päädyssä esillä - aivan kuten muutkin kortit yleensä. Pian korttipaljous alkoi ahdistaa, joten ripustin ne pienillä puisilla pyykkipojilla juuttinaruun ruokapöydän yläpuolelle. Siinä ne koristivat ja kaunistivat ruokatilaamme aina viime viikkoon saakka, jolloin mieheni keksi niille vieläkin paremman paikan. 

 

Meidän talossa on kaksi kerrosta. Nukumme yläkerrassa. Oli ihana ajatus sijoittaa kortit portaikkoon samaisessa narussa, johon olin ne jo muutama kuukausi sitten virittänyt. Kortit ovat meitä heti aamulla vastassa, kun heräämme. Ne ovat myös matkan varrella, kun käymme illalla nukkumaan. Niiden vierestä on muistorikasta kulkea, ja palauttaa mieliimme meille niin tärkeä ja arvokas päivä. Olin pitkään halunnut jotain tyhjille portaikon seinille, joten tämä oli loistava ratkaisu tähän ongelmaan. 

Kortteja on useita kymmeniä, kaikki täysin erilaisia keskenään. Kaikki kauniita, meille tärkeitä ja rakkaita. Niissä on tunteikkaita runoja ja hassunhauskoja sanontoja. Ne ovat päivittäin meidän arjessa ja elämässä. Kiitos teille. 

<3 Netta

Ladataan...

Ladataan...
Ennen kaikkea äiti

Edellisestä kerrasta olikin jo noin 1.5 vuotta, kun viimeksi kävimme Tuurin kyläkaupassa. Eevi oli silloin yhdeksän kuukauden ikäinen, ja olimme juuri luopuneet vaunukopasta. Tämä on erityisesti jäänyt silloiselta reissulta mieleen. 

Lähdimme matkaan Eevin päikkäriaikaan. Matkaan tulisi kulumaan aikaa noin 90min, joten juuri optimaalinen päikkärihetki neidille ennen shoppailukierrosta. Tämä menikin juuri suunnitelmien mukaan: Eevi nukkui koko matkan ja olikin heti skarppina aloittamassa shoppailua.

Viime kerrasta Kyläkauppa oli muuttunut paljon. Se oli laajentunut. Se ehkä suurimpana juttuna. Meillä ei ollut suunniteltuna ostoslistaa, vaan lähinnä lähdimme viettämään mukavaa yhteistä vapaapäivää sinne ja mua kiinnosti kovasti kehuttu joulukoristeosasto. Ja kyllä, kaunista siellä oli ja niin paljon kaikkea ihanaa. Olen kuitenkin jo mielestäni tarpeeksi joulujuttuja hankkinut, joten mukaan lähti kyseiseltä osastolta VAIN pelkistetty sydänhimmeli.

Eeville ostimme parit Blaan vaatteet -50% alennuksesta sekä ihanat, nahkaiset kauppakengät talveksi. Lisäksi jotain muuta pientä, kuten Eeville aluslakana junnusänkyyn, kynttilöitä ja itselleni meikkisivellin. Lähes kaikki joululahjatkin on jo hankittu, joten niitä ei tarvinnut enää tällä reissulla katsella. 

 

 

Eevin mielestä parasta oli jäämaailma. Kauniita valoja, ihania asetelmia ja metsäneläimiä jouluisiksi tunnelmissa, satumetsässä. Lumoavan kaunista myös minun mielestä. Eevi nautti tanssimisesta lavalla, ja varmaan olisikin siellä viettänyt koko reissun ajan. 

 

 

Illan tullen ajelimme takaisin kotiin joululaulujen siivittämänä, tyytyväisinä reippaasta pikareissusta. Uni tuli illalla melko nopeasti, ja aamulla reissaaminen kostautui migreenin merkeissä. Se siitä, mutta onneksi meillä oli mukavaa ja hauskojen hetkien muisteleminen sai ikävän migreeninkin muuttumaan parempaan suuntaan. Ihanaa 1.adventin viikonloppua jokaiseen kotiin! 

<3: Netta

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Ennen kaikkea äiti

Tämä joulunaika on niin ihanaa. Mulla nostaa päätään aina marraskuussa askarteluvimma. Päätin nyt jo melkein vuosi sitten, että tänä vuonna teen itse joulukalenteri juuri 2v3kk täyttäneelle tytöllemme. Ajatuksena oli, että haluan hyödyntää siihen tarvikkeita, joille ei muuten ole käyttöä. 

Keksin tehdä 24 luukkua herra hakkarainen -pastillirasioista. Vuoden ajan keräsin kaikki purkit talteen ja alkusyksystä huhuilin paikallisella roskalavalla, jos jollakin olisi lahjoittaa meille purkkeja. Sitä kautta sain loputkin purkit kasaan, ja projekti pääsi alkamaan. 

Haastavin osuus oli miettiä, minne purkit ripustan. Halusin, että kalenterista tulee sellainen, jota voi vuosi toisensa jälkeen käyttää uudelleen. Ihan jo säilytyksen kannalta tämä sulki pois idean, että purkit ripustetaan esimerkiksi juuttinaruun. Pyysin isääni tekemään pienoismallin meillä jo pari joulua olleesta puisesta joulukuusesta. Siihen saisi kätevästi purkit kiinnitettyä ja kalenteri on helppo ripustaa seinälle. Isä suostui, ja projekti jatkui. 

 

Mieheni kiinnitti purkit kuuseen, jonka jälkeen tyttären kanssa koristelimme sen. Vuoden aikana haalimani kalenterin sisältö pääsi vihdoin luukkuihin. Ehkäpä vielä haluaisin laittaa kuuseen valot?

Mikä sen jännempää, kuin alkaa odotella joulukuuta ja lapsen iloa jokaisena aamuna luukun avatessaan. Minua jännittää yhtä paljon, ellei enemmänkin. 

<3 Netta

Ladataan...

Pages