2-vuotias Eevi – mistä hän pitää? Mitä hän osaa?

Eevi täytti kaksi vuotta elokuussa. Hyvin usein kertoessani Eevin iän ihmisille, saan kuulla, että teillä siis uhmataan asiasta kuin asiasta. Joudun kieltämään. Ainakaan uhmaiän perusmerkit eivät täyty meidän taloudessa. Eevi on erityisen kiltti ja reipas tyttö. Aika näyttää, mikä on se hetki, kun meillä ”räjähtää”. Tottahan on se, että uhmaikä on tärkeä osa kasvua ja persoonallisuuden kehitystä.

0B31535E-7E6D-4767-96ED-7EEF386BE905.jpeg

Eevi puhuu jo selkeästi. Hän osaa ilmaista itseään selkein lausein ja harkituin sanavalinnoin. Jos lähden lokeroimaan lastani, niin sanoisin, että hän on se, joka oppi ensin puhumaan ja sitten liikkumaan. Eevi on aina ollut harkitsevainen tekemisiensä suhteen. Hän ei ole muistini mukaan kertaakaan aiheuttanut tilannetta, että minulla olisi jäänyt sydämenlyöntejä välistä. Eevi osaa nimetä jo muutamia tunteita, kuten ”väsynyt”, ”iloinen”, ”surullinen”, ”hauska” ja ”vihainen”. Hän osaa kertoa usein myös sen, miltä hänestä tuntuu. Tänään tekemäni pastakastike maistui Eevin mielestä ”ilkeelle”.

Minä olen pienenä ollut hyvin tarkka ja tietyissä asioissa vaativa. Niin on Eevikin. Hänen kätensä ei saa koskaan olla likaiset, ei edes ruokailun aikana. Häntä inhottaa sotku ja likaisuus. Vaatteiden täytyy olla aina puhtaat, ei likatahroja eikä edes vettä. Lahkeiden on oltava samalla tasolla, eikä hihoja saa kääriä kuin korkeintaan käsien pesun ajaksi.Ellei nämä toteudu pienen neidin kohdalla, voi olla, että siitä syntyy hetkellinen katastrofi. Siitä kuitenkin selvitään melko nopeasti – kunhan neidin vaatimukset on kunnossa 😉 

E5A7A36A-2BCE-476E-B3DA-D8FEE1DC170A.jpeg

Eevi on aina tykännyt kirjoista. Niitä meille onkin ehtinyt siunaantua iso hyllyllinen. Ehdottomia suosikkeja ovat eläinaiheiset kirjat sekä kirjat, joissa tunnistetaan esineitä, asioita ja värejä. Pyrimme pitämään joka päivä ainakin yhden pienen hetken, jolloin keskitymme vain kirjoihin. Yhdessä. 

1C77825E-3F5B-4CE7-98D8-4D4EB6B80BB6.jpeg

D3369BBF-772D-4B0A-B5B7-73BC908B26B7.jpeg

Meidän perheelle tärkeää on ulkoilla ja liikkua luonnossa. Säällä kuin säällä, edes pieni hetki päivittäin. Haluamme vanhempina totuttaa lasta liikkumaan erilaisissa maastoissa, ja mielestämme metsä antaa siihen oivalliset puitteet. Asumme lähellä metsiä, joten meidän on helppoa lähteä luontoon ihastelemaan kauniita maisemia, hengittämään raikasta ilmaa ja tutustumaan Suomen luonnon tarjoamiin lukuisiin yksityiskohtiin. Eevi tykkää ihastella eri värejä, etenkin nyt kauniin ruskan aikaan se on luonnollisestikin mahdollista. Hänestä on mielenkiintoista, kun me vanhempina kerromme eri puulajien nimiä ja tunnistamme yhdessä kasveja, sieniä ja marjoja. 

Meillä on käytössä Tulan kantoreppu, jota kuljetan mukana retkillämme. Lapsi on helppo napata kyytiin, kun pienet jalat alkavat väsyä. Eevi on kylläkin erityisen innostunut kävelemisestä. Rattaat eivät juurikaan enää ole käytössä, koska neiti on innokas liikkumaan paikasta toiseen kävellen. Mulle se on ihan ok, sillä Eevi on rauhallinen ja tottelevainen tyttö liikkuessamme julkisilla asiasta. .

Minulle on tärkeää se, että saan perustella Eeville asioita. Meidän arjessa se näkyy muun muassa siinä, että kauppareissulla keskustelemme yhdessä, mitä ostetaan ja miksi. Perustellaan se, miksi jotain tuotetta ei sillä hetkellä hankita. Ruuanlaitossa selitän koko ajan apukätenäni toimivalle taaperolle, mitä teen ja miten hän voi auttaa. Annan lapselle mahdollisuuden osallistua ja toteuttaa. Annan neuvoa ja tukea, selitän, kerron ja perustelen. Tätä kautta myös opetan. Opetan lastani mukaan tavalliseen arkeen, jossa jokaisella on oma paikkansa ja kuinka yhdessä tekemällä onnistutaan.

IMG_1893 (1).JPG

Eevi rakastaa eläimiä. Varmasti jokainen lapsi jollakin tasolla on kiinnostunut eläimistä. Eläimet ovat läsnä Eevin puheissa, leikeissä ja tekemisissä päivittäin. Jos hän valitsisi vaatteensa itse päivittäin, ne olisivat aina eläinkuvioisia. Olemme vanhempina ehkä ruokkineet tätä eläinfanitusta, sillä aina kun mahdollista, käymme tapaamassa eri eläimiä. Oli ne sitten naapurin koiria, oman pihan oravia, läheisen lammen sorsia tai eläinpuistoja. Kun lapsi nauttii, sitä nautintoa on tahtomattakin kiva lisätä.

IMG_6313.JPG

Meidän perheeseen kuuluu 5-vuotias Maija-kissa, joka on Eeville hyvin rakas. Heillä on selkeästi yhteinen sävel, ja Maija on ottanut Eevin vauvasta lähtien suojatikseen. Maija valvoo viereisellä yöpöydällä Eevin päiväunta, ja iltaisin tulee varmistamaan, kun Eevi nukahtaa. Kuinka ihanaa. Maija on innokkaasti mukana Eevin omissa leikeissä, vaikka se ei Eevin mielestä aina olekaan se paras vaihtoehto.

Olen huomannut, että tyttärellämme on hyvä muisti. Yksi päivä hän alkoi muistelemaan hetkeä, kun kävimme ystäväperheemme kanssa tivolissa. Eevi muisteli yksityiskohtaisia tapahtumia siltä reissulta, vaikka emme olleet pitkään aikaan puhuneet reissusta. Selkeästi huomaa, että lapselle mielekkäät tapahtumat pysyvät muistissa pitkän aikaa. Tässä tapauksessa ainakin viisi kuukautta. Meinasi naurattaa, sillä olin jo itse ehtinyt unohtaa, että söin lapseni välipalapatukan kyseisellä reissulla, kun se putosi maahan.

Eevillä on vaipat käytössä enää vain päiväunilla ja öisin. Hän on ollut päiväkuiva kesäkuusta lähtien. Opettelu meni ongelmitta, ja koin, että kesäaika oli otollinen hetki harjoittelulle. On ollut vanhempana loistavaa nähdä lapsen onnistumisen ilo siitä, kun pissa tulee jo rutiininomaisesti pottaan. Ollaan moneen otteeseen tuuleteltu yhdessä onnistumiselle. Ja tuuletellaan vielä jatkossakin entistä enemmän! 

Aito, elämäniloinen, nauravainen, huumorityttö – meidän Eevi 

Millaisia taitoja teidän taaperot jo osaavat? Onko uhmaikä nostanut päätään esille?

<3 Netta

 

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *