Kärsivällisyyden keho

Minä olen kärsimätön luonne. En malttaisi odottaa mitään. Siksi tykkään tehdä asioita spontaanisti ja heittäytyä tekemään sitä, mikä tuntuu juuri silloin hyvältä. Jos haluan ostaa jotain, niin mielellään haluan sen heti. Mun kärsimättömyys näkyy myös tavassa muuttaa elämäntapoja. Useinmiten epäonnistun, mikä turhauttaa ja suututtaa. Miksi en voi koskaan onnistua ja oppia nauttimaan niistä terveellistä elämäntavoista heti? Niin, nyt heti.

Toissa syksynä aloitin kymmenen viikon dietin yhden tavallisena arkipäivänä käydyn keskustelun seurauksena. Kuulin ystävältäni dietistä, jolla hän oli ollut edellisenä kesänä. Aloitin seuraavana päivänä. Söin vähähiilarista ruokaa ja paljon proteiinia. Motivaatiota oli enemmän kuin ikinä. En lipsahtanut ruokavaliossa vasta kuin loppumetreillä. Unelmoin koko kymmenen viikkoa sämpylöistä ja karkeista, mutta pidin itseni kurissa haaveilemalla timmimmästä kropasta. Treenasin paljon. Laihduin melkoisen monta kiloa nopeasti. Se nopeus teki mut tyytyväiseksi. Olin yllättynyt, että mä ”onnistuin”.

 

Sitten se mun kärsimättömyys kostautui, kun dietti loppui. Puolet kiloista tuli takaisin viime vuoden aikana, kun muutos dietistä siihen tavalliseen elämään ei onnistunut. En pystynyt olemaan tyytyväinen itseeni. Miksi mä ryssin kaiken sen työn? Toisaalta en voi elää loppuelämää syömällä rahkaa ja salaattia. En nauti siitä – päinvastoin. Rakastan ruokaa ja spontaania herkuttelua! Mistä kärsimätön ihminen voi löytää kärsivällisyyttä? 

On pakko opetella olemaan itselle armollinen. Mun yksi lempilainaus on, että mikään saavuttamisen arvoinen ei tule ilman kovaa työtä. Monet rakastamani ajatukset on niin oikeassa, mutta niiden toteuttaminen ei ole yhtä helppoa kuin niiden ymmärtämien. On myös totta, että usein miten sen kovan työn kautta saavutettu lopputulos tuo eniten onnistumisen fiiliksiä. Itselle ja muutoksille pitää osata antaa aikaa. Olen niin monta kertaa aloittanut elämäntapamuutoksien tekemisen muuttamalla kerralla kaiken. Kovaa korkealla ja yhtä nopeasti alas. Siinäpä tuo tuttu kaava.

Tänä vuonna olen lähtenyt kohti muutosta eri tavalla. Muutamalla vain yhden asian kerrallaan. Annan aikaa itselleni ja opettelen rakastamaan epätäydellisyyttä. Mulla on myös hyvä ihan näin, vaikka kehitettävää on vielä elämäntapojen kanssa paljon. Mulle mittarina toimii hyvin se, miten jaksan. Tammikuussa olen liikkunut säännöllisesti ja se tuntuu todella hyvältä. Nyt kun liikkumaan lähteminen tuntuu hyvältä, niin ravintoasioiden kanssa voi alka asia kerralla tekemään muutoksia. 

Kärsivällisyyttä on siis löytynyt lukuisten epäonnistumisten kautta. Hätäilemällä ei saavuta mitään pysyvää. Näillä itselle armollisilla ajatuksilla ja Elastista lainaten, on hyvä nostaa suu pielet ylöspäin ja ottaa vastoinkäymisistä voimaa. Ajattelin muutenkin jakaa tästä mun erilaisesta elämäntapamuutoksesta ajatuksia aina silloin tällöin. Miltä kuulostaa?

Postauksen kuvissa on monien vuosien varren Sofiaa :)

Energistä viikonloppua!

-Sofia