Muutos
Mun kommenttipoksiin tuli tuossa joku aika sitten kysymys, että enkö aio enää kirjoittaa. Vastasin, että en aio lopettaa. Aion palata, kun mulla on taas oikeanlaista energiaa. Syksy imi musta kaikki voimat, joten mun yli kuukauden loma ihan kaikesta teki hyvää. Mitä tässä välissä on sitten tapahtunu ja mitä mulle kuuluu?
Sain mun ikuisuusprojektin eli opparin valmiiks ja olen siihen todella tyytyväinen. Käväisin ottamassa valoterapiaa rankan syksyn jälkeen Brasiliassa mun tiimin kanssa. Se oli ihan huikea seikkailu ja täydellinen irrotus kaikesta stressistä ja arjesta. Kotiin tullessa olin ihan pihalla kaikista normijutuista (eikö kukaan tee ruokaa mulle valmiiks tai mitkä hiton kotiavaimet…), joten Brasilia teki tehtävänsä. Sairastin reissun jälkeisen perinteisen ilmastointiflunssan ja vietin maailman tylsimmän viikon sängyssä maaten. Valmistuin ja mun perhe tuli myös juhlimaan mun tärkeetä päivää. Oli sairaan huikeet bileet! Hyppäsin porukoiden kyytiin ja vietin Kemissä rentoutusjoulua villasukat jalassa syöden aivan hitosti liikaa. Ja vuosikin vaihtui mun rakkaiden herrojen seurassa drinkkejä juoden ja älyttömiä tanssivideoita kuvaillen. Viime perjantaina meidät vanhat opiskelijat potkittiin Proakatemialta pois, ja meille oli järjestetty ihan mielttömän hupaisat menneiden muistelot.
Palasin tän kaiken hässäkän jälkeen myös ihan normaaliin arkeen. Oon tehny come backin salille ja vaihtanut lomaherkuttelun muuan muassa vihermoothiehin ja kasvispainottisempaan arkiruokaan. Oon ollu Oskarille hyvä avovaimo, joka tekee ruokaa ja siivoa (huom, mä en oo kovin tunnettu mun vaimo-taidostani). Vanha tuttu opiskeluarki on muuttunut vähän vahingossa osuuskuntayrittäjän arjeksi. Mulla on kaks todella mielenkiintosta projektia menossa, jossa saan tehä duunia uusien ihmisten ja markkinoinnin kanssa. Samalla tässä muutoksen keskellä oon etsinyt sitä täydellistä duunipaikkaa. Sen kanssa en pidä kiirettä, ja enkä halua tehdä kopromisseja, koska mun ei ole pakko.
Vois sanoa, että aika paljon kaikkea lyhyessä ajassa.
Voitte varmaan kuvitella, että pää ei ihan meinaa pysyä tässä kaikessa mukana. Tässä niin sanotussa yrittäjän vapaudessa on vähän totuteltavaa ja opeteltavaa. Mä kun en varsinaisesti ole mikään aamuihminen, joten mun arkipäivien rytmit on olleet myös aika mielenkiintosia. Hektisen ja väsyttävimmän syksyn ever jälkeen tää vapaa-aika ja aikataulujen vapaus tuntuu jotenkin todella vieraalta. Mä saan hallita mun kalenteria. Päätän itse, mitä milloinkin teen. Onko outoa sanoa, et se jotenkin myös vähän ahdistaa? Mä oon aikana tykänny siitä, että mulla on joku aikataulu. Nyt mun ei oo pakko tehdä mitään minkän tiukan aikataulun mukaan. Se on niin outoa. Onneks on sentään vanhoja kunnion dead linejä! Hahaha.
Mulla on kuitenkin tosi positiivinen fiilis. Isot muutokset ottaa aina oman aikansa, että ne todella sisäistää. Nyt mulla on aikaa itelleni kaiken työn lisäks. Oon palannut Unelma Itsestä- työkirjan pariin, koska syksyllä en jaksanut miettiä, mitä mä haluan. Halusin vaan selvitä sinne Brasiliaan ja valmistujaisiin. Oon myös kerennyt suunnitella mun aikauisen naisen imagoa. Taidan leikata pitkän polkkatukan ja ostaa uudet vahvasankaset silmälasit. Samalla on ihana olla kotona se, joka hoitaa ne pakolliset arjen jutut. Varsinkin kun toinen on tehnyt niitä niin paljon munkin edestä, kun opiskelut ja työt on vieneet aikaa.
Hassu sattuma, että sain postissa ton Ota rennommin-kortin. Mä oon tosissaan ottanut. Mutta sitä mä olin tarvinutkin.
Vitsi miten jännä nähdä, mitä kevät ja uudet tuulet tuo tullessaan! Mä oon ainaki valmis – kaikelle uudelle.
