Näyttelijättären valloittava vaarinmökki
Päästän teidät osalliseksi kipeimmän kotikateuden aiheuttajan luo – ystäväni vaarinmökkiin jonka jokainen vaalien viritetty yksityiskohta on jotain silmittömän ihastuttavaa! Voisin pyöriä tuossa tunnelmien täydellisyydessä tuntikausia tuijottaen yksittäisiä esineitä ja asetelmia – sellaista värien ja materiaalien harkittua ”sopumelskaa” ei voi syntyä kuin aidosta rakkaudesta ja hellyydestä omaa kotiaan kohtaan!
Tulehan – olohuoneen sohvalle, johon käpertyessään avautuu näkymä keittiöön ja piskuiseen eteiseen…
Keittiön herttaisen yksinkertainen sisustusresepti on perinteinen pirttikalusto, jonka penkit ovatkin työllistetty toisaalla – ja kaveriksi passitettu rivistö toisensukuisia tuoleja!
Keittiökaapistot tulivat aikanaan pelastetuiksi kaatopaikkakuormasta, patinanvihreä väri päivitti ne talon tunnelmaan istuviksi.
Ikean kattovalaisinkin on varmasti parhaimmillaan näin epä-ikeamaisessa tilassa. Olen varma että tämän keittiön muu esineistö ei pilkkaa tuota ruotsalaisveijaria, jolla on ollut itsetuntoa tulla näin näkyvälle paikalle kauniiden esinevanhusten keskelle. Hänhän istuu tuohon kuin nenä päähän, eikö?
Indinskan pitsikuvioitu tarjotin kannattalee kauniisti omaisuuttaan. En sietäisi syödä noista ainuttakaan – harmonia kokisi muutoin tuntuvan kolauksen!
Katsohan tätä romuromanttisten peiliveteraanien vierustoveruutta…
…ja reipasta pannurivistöä valmiina palvelukseen!
Hartaudella haudutetumpaa teetä saakin hakea kuin tämän valloittavan vaarinmökin ehtoisa emäntä serveeraa!
Nyt kiivetään kamerani kanssa yltiöpäisen ihastuttavaan yläkertaan jyrkkiä portaita pitkin..
Heinäseipäistä rakennettu kaide toivottaa tervetulleeksi unettavaan tilaan joka kylpee kilvan valkoisen ja valon kanssa…
Näkymä sängyltä portaikon suuntaan ulottuu muurin toiselle puolelle, jonka takana on verhon taakse valjastettu vaatteet seinän mittaisen rekin varaan.
Yläkerran valkoisen leikin katkaisee vain patinoituneet kaiteet ja pystyhirret – sekä ripaus pinkkiä pyykkikassia!
Makuutilan kalustuksen muodostaa sänky, kirjapino ja pieni lokerikko radion kera.
Hupaisa lokerikko, jonka yksi lokero on jäänyt vuosien varrelle. Ei haittaa!
Aika palata takaisin piskuiseen porstuaan – vitsikäs vessanovi, joka on ladonovea plagioiden laudoitettu. Oveen puolihuolimattomasti ripustetut helmet ja mekko kuvaavat joko emännän rentoutta tai tyylitajua. Otaksun, että molempia :)
Vessan rempseän ryppyinen pellavaverho roikkuu holtittomasti puuvillanarun varassa – äst, miksen koskaan uskalla heittäytyä yhtä villiksi verhojen parissa – pakkoko niiden on aina olla niin perin sotilaallisia…
Tietysti vessankin varustuksesta löytyy lyhty – niitä tässä kodissa on kymmenittäin!
Pistäydytään vielä olohuoneessa – jonka sohva on kuin syli! Valmiina suursyömään kokonaisen ystäväkatraan ja viihtymään pitkälle iltaan…
Pöytävanhus on niillä sijoillaan, joilla tämän tuvan tunnelmassa on ollut pöytä vuorollaan. Alkuperäinen asukas ”Sepän Sulo”, tapasi istua pöytänsä äärellä katselemassa kylätielle tervehtien ohi kulkevia kyläläisiä.
Pienen mökin jokainen nurkka on hyötykäytetty hurmaavalla tavalla hyödyksi, niinpä puolipaneelikin kannattelee rakkaiden kuvia ja fillarin voi valjastaa vaikkapa pyykin kuivattamiseen :)
Viimeinen otto sisätiloista –
Kiitos naapurin rouva – jään odottamaan terassin avautumista kolottaville kahvihampailleni…
