Mikä hurmaava Metsänvartijan torppa!
Harrastuksistani hassuin on loputon nälkä myynnissä olevien mummonmökkien koluamiseen. Bongailen tutuille ja tutun tutuille silkasta ilosta mummonmökkejä, lomakoteja ja koteja… Tämä Oikotiellä odotteleva metsänvartijan torppa oli kuitenkin pitkästä aikaa tainnuttava tuttavuus!
Viitasaarella sijaitseva talokaunotar on saanut ilmeisen hyvissä käsissä viettää eläkepäiviään, niin hartaudella varjelluilta sen viivasuorat mansikkamaat ja reippaan punainen maalipinta näyttivät! Piha tulvillaan marjapensaita ja kaunis hoidettu tontti rantasaunoineen ja aittoineen.
Soitin omistajalle kysyäkseni lupaa talokaunottaren esittelyyn blogissani ja ystävällinen rouva antoi ilokseni myönnytyksen, kertoen joutuvansa talosta vastentahtoisesti luopumaan, paikkakunnan vaihdos vie turhan kauaksi – eikä vanhoja taloja pidä yksin jättää. Siinä hän oli enemmän kuin oikeassa!
Mielestäni tämän maan kyläntiet ovat turhan täynnä yksinäisten vuosikymmenten pilaamia talovanhuksia, jotka ovat toraisien perikuntien myötä aina jonkun lähtöä liian pitkään odotelleet…
Olen ollut ehkä liiankin kunniottava vanhojen talojen hirsiä kohtaan. Kuinkahan monta kertaa olen ollut vähällä maalata jonkun seinän valkoiseksi – uskaltamatta koskaan.. Metsänvartijan kuistia valkoinen pinta piristää kummasti ja pisteet siitäkin – ettei valkoisen kanssa ole ilmeisesti innostuttu porstuaa pidemmälle!
Piharakennuksista kukin on niin perin huoliteltu maalipinnoista myrskylyhtyihin, kukka-amppelit ja oven saranat, kaikki niin kurinalaisesti kaunistettu..
Milloin olet viimeksi nähnyt aittavanhuksen, jonka kurkihirsi ei ole niiannut jostain kohtaa…?
Tässä kohtaa itken jo elefantin kyyneleitä; näkymä on huikaiseva eikä mielipahaa helpota tieto siitä että 100m rantaviiva on hiekkapohjainen.
Au au au…!!!
Vanhoilla kalusteilla koristettu makuukamari kylpee auringonvalossa – ja jos vain olisin ostoaikeissa, kinuaisin nuo iki-ihanat rautasängyt kaupantekijäisiksi :)
Kurkatkaahan näitä komeita hirsiä ja tuota kaunista kattoa joka on säästynyt 70-luvun haltex-kuorrutukselta. Omistajalla on ollut silmää haalia myös tilaa kunnioittavat kaapistot keittiöön, sävy ja tyyli passaa vanhan tuvan tunnelmaan.
Jotain hyödyin tästä virtuaalivierailusta Metsänvartijan torpassa… Varastan verrattoman verhokapan kuvan ja virkkaan Siimekseeni samanlaisen. Kiitos Airi – ja menestystä Metsänvartijan torpan uusille vartijoille, kun heidän vuoronsa aikanaan koittaa!
