Pastellinen Peppi Pitkätossu -talo
Kun ystäväni jokunen vuosi sitten osti miehensä kanssa talovanhuksen Ratulasta, sen piti olla kesäkoti ajasta ikuisuuteen. Nuhruinen torppa sai paljon pastellia sisäpintoihinsa, ja toki tiluksiin kului kosolti raavaita rakentaen taitettuja työtunteja, jotka eivät välttämättä silkkaan sisustussilmään hyppää. Taitava mies tarttui vasaraan ja vatupassiin – eikä rouvakaan puhtain rukkasin vieressä seisoskellut.
Pariskunta ei paljon kalenteria tai pakkasmittaria vilkuillut ryhtymään ruvettuaan – ja niinpä Ratulan kattovalo paloi pitkälle syksyyn – toisinaan talvisinkin… Talkooväkeä huhuiltiin aina Facebookia myöten – ja keittokattila lämpeni kilvan löylyjen kanssa.
Vaan kuinkas kävikään? Tuli asuntolainan aika – ja näinä laahustavina laskusuhdanteen aikoina – pankki penäsi lisää vakuuksia jotta unelma omakotitalosta olisi onnistuakseen. Sinne lensi haaveet vanhuudenpäivistä suloisessa Ratulassa ja nyt on ovi auki Oikotiellä kesäkotiin – jollaisen jokainen Peppi Pitkätossun parissa varttunut ihmislapsi haluaisi omistaa…
Vai mitä sanotkaan tästä – tupa jonka voisi syödä yhdellä puraisulla voimatta pahoin lainkaan!
– ja sille jatkoa tekee herttainen keittiö jonka pastelliset kalusteet ovat kuin lupaus ikuisesta keväästä! Kadehdin ystävättäreni lapsellisen rohkeaa ”maalisilmää”, sillä sangen harvoin altistan itseäni edes 3 litran maalikannun verran villiintymään maalikaupan sävytystiskillä. (Lilla Villassa lupaan yrittää)
Paikalleen muurattu kotiliesi lämmittää asukkaat ja ateriat, sen lisäksi että se on puhtaanvalkoisena kaunis kuin koru, pastellisen keittiön keskellä.
Ja tähän karkkikasaan voisi mieluusti käpertyä sadetta pakoon – tai ihan vain laiskottelemaan –
– jollei sitten kaipaa kunnon heinähattu -päikkäreitä riippukeinussa? Vai onko kenties päälle taittuvien omenapuiden tai vieressä avautuvan viljapellon tuoksu mieleesi liian äkkimakeaa?
Täydellistä tunnelmaa tavoittelevien tilusten pihapiirikin on se talon ikävuosille tyypillinen muodostelma, jossa talon edustalla komeilee 1880 rakennettu hirsiaitta ja vanha saunarakennus, muodostaen suojaisan sisäpihan. Hirsiaitassa on saunan kaverina pesu- ja pukuhuone, sekä pieni varasto , puuliiteri ja tietysti se ”pihan perimmäinen”, eli aito kunnon puucee.
Myöhemmin samaa pihapiiriä on saapunut sulostuttamaan huvimaja, josta pari pirteää otosta alempana.
Ja Se Huvimaja – nimensä mukaisesti hauskanpitoon tarkoitettu rakennelma, jonka keskellä turkoosi pirttipöytä hykertelee tyytyväisyyttään…
Se pieni, mutta pelastava Huvimaja, jonne sadetta pakenevat kesävieraat pelastuvat juomineen ja ruokineen kunnes aurinko nauraa taivaalla taas!
Kas siinä lyhyt silmäys – pieni siivu Ratulaa parissani. Tyhjennän paljun ja lukitsen saunan lähteissäni, mutta jätän portin auki. Ehkä sinä kävelet siitä seuraavaksi ja lunastat itsellesi tämän pastellisen huvikummun, hankit ponin pihamaalle ja letität hiukset saparoille. Sillä koskaan ei ole liian myöhäistä palata lapsuuden satuihin – ja parhaiten se onnistuu näiden vanhojen talojen tunnelman kautta…
Kiitos Helena ja Jari – otan pastellikartan matkaani seuraavalle maalikauppareissulleni!
PS. Ratulaan rakastuneiden ostoaikeet voi kohdistaa: helena@kirnauskis.com
Lähtöhinta on 80 000 € ja tilukset myydään tarjousten perusteella
Peppi Pitkätossutalon kuvat: Tiiu Kaitalo /tiiukaitalo.fi
